Kuinka siitä voi olla jo vuosi?!?! Ja kotiinpaluustakin on jo melkein 8kk enkä oo siltikään saanu aikaseksi kirjotettua pientä yhteenvetoa siitä, miten elämä on lähteny kulkemaan vaihdon jälkeen! Uskomatonta, kuinkakiireistä tämä elämä voi olla!

Toisaalta haluaisin siirtää kelloja vuoden taaksepäin, mutta ehkä kumminkin suurin osa mua haluaa elää tätä aikaa, vaikka nyt onkin aika stressaavaa. Vaihto oli ihana, mieleenpainuva ja uskomaton kokemus, jota en antais pois mistään hinnasta! Siellä tapasin ihania uusia ystäviä, jotka toivottavasti saan pitää aina lähellä. Siellä myös ymmärsin perheen ja kodin tärkeyden. J

Ja mitäs mä oon sen jälkeen touhannu? Viimeisen 8kk:n aikana oon tehny töitä, töitä ja töitä ja taka-alalla on koko sen ajan kummitellu jo kirosanaksi muodostunut ONT. No, on mulla ollu kivaaki! :D Ihana kesä, uusi koti ja kaikkea muuta kivaa! Niin ja matka Rosenehimiin! Ihan kuin olis kotia menny! J

Mutta tän pidemmittä puheitta, on aika taas rientää. Haaveissa on, että kun koulu on ohi joulukuun alussa, aloitan uuden blogin pitämisen. Kaipaan vapaata kirjoittelua!! Ilmoitan täällä sitten uuden osoitteen.

Kiitos kaikille, jotka on lukenu mun kirjotuksia ja kommentoinu. Muistan vieläkin, kuinka ne kaikki lämmitti mieltä, kun oli kaukana kotoa! <3

-Kipanne

Nojoo, se siitä. Eli tentit oli ja meni, keskityin sunnuntaina ja maanantaina enemmän pakkaamiseen kuin lukemiseen. Tiistaina tentin jälkeen lähdin heti kohti Münchenin lentokenttää. Pekka nimittäin tuli hakemaan mua kotia :) Kyllä toisen näkeminen pitkän tauon jälkeen on vain niin ihana tunne! <3 Koska meillä oli yhteistä aikaa perjantaihin asti kierrellä Rosenheimin lähistöllä, oltiin päätetty vuokrata auto. Jännityksellä odotettiin, et minkähän ne meille antaa. Ja minkäs muunkaan avaimet meille annettiin, kuin Chervolet Nubira 1,6:n. Oli poka ihana farmari, NOT! :D Noo, auto ku auto. Tainno.. Liikkeelle se kumminkin lähti. Käytiin ensimmääseksi matkalla Rosenheimiin kattomas Allianz-arenaa. On se jännä! Baanalla yritettiin ajaa lujaa. Ei vaan meinannu Chevy oikeen kulkia, 150km/h oli huiput. Ja moottorin ääni oli sellaanen, että se räjähtää hetkellä millä hyvänsä :D Turvallista matkaa! Illalla käytiin suomi-porukalla syömäs italialaises ravintolas. Hauskaa riitti ja ilta jatkui pienillä pippaloilla Sinnlosis. Tosin väsy alkoi painaa pitkän päivän päätteeksi..

Keskiviikko aamu alko varhain ja suuntana oli Innsbruck ja Garmish-Partenkirchen.  Maisemat oli UPEET!  Ja sää aurinkoinen ja pakkasta muutama aste! Ei voi siis sanoin kuvailla niitä maisemia, ne pitää itte nähärä! Kuinka noita vuoria voi vain jatkua loputtomiin ja niiden ihmettelyä ja ihailua ei vain voi lopettaa?! Uskomatonta! Eka kunnon pysähdys oli Innsbruckis jossain vuoren rinteellä, josta näky nätisti koko kaupunki. Siä olis ollu sellaanen yleisöhissikin, mutta en saanu Pekkaa mun mukaan enää korkiammalle. Ajettiin viä toiselle puolelle Innsbruckia eli mäkihyppytornin juurelle. Tosin ihan juurelle ei päästy, koska turvamiehet käveli vastaan. Olis sinne kai sisälle päässy, jos olis maksanu 8,5€ per pää. Laihialaisuus voitti ja ihailtiin mäkiä vain ulkopuolelta, josta sen todennäköösesti näki parhaiten :) Matka jatkui upeita vuoristoteitä pitkin kohti Garmish-Partenkircheniä. Vuoristotiet oli aika huikeita ja ehkä liian haastavia meidän vuokra-Chevylle. Yhtä ylämäkeä kun kivuttiin kolmosvaihteella ylös, niin eikähän moottorin vikavalo syty. Olihan kysees toki 15tkm ajettu auto. Nooo, no stress! Auto hetkeksi mäen päällä parkkiin, pieni katsaus konepellin alle, auto käyntiin ja matka jatkui, vikavaloki sammu!

Garmish-Partenkirchen oli mukava pikku alppitalokylä. Oikein nätti! Siellä kierreltiin ja ihailtiin hyppyrimäkeä ihan juuresta. Vaikka siellä alko MM-kisat viikonloppuna, pääsi sinne käppäälemähä ihan normaalisti, toisin kuin Innsbruckin mäen juurelle. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja ihmisiä meni ristiin rastiin. Kierreltiin hetki myös kyläs ja ihailtiin ihania alppitaloja. Illalla suoritin loput pakkaamiset sellasten kamppeiden osalta, jotka sain menemään rekalla Suomeen. Palvelu pelaa ;) Illalla oli pienet jäähyväisbileet, joissa kävin halailemas kaikki paikallaolijat. Pieni haiku kyllä tuli, ku mietti et niitä ihmisiä todennäköisesti ei näe enää koskaan.. :/

Torstaina oli vuoros Chiemsee-järvi, Spitzingseen laskettelukeskus ja huviajelua. Käytiin myös aamusta Flinzbachis viemäs mun kengät jne. muu kerääntyny roina rekan kyyttiä, joka lähti kohti Suomea. Chiemsee-järveä ei oikeen näkyny, koska ilma oli sumuinen. Sieltä poispäin ajelles kuitenkin aurinko rupes paistamaan ja ilma oli tosi nätti. Halusin näyttää Pekalle myös Spitzingseen laskettelukeskuksen ja sinne johtavan upean tien. Perillä istuttiin hetki rinneravintolan terassilla ja nautittiin lämpöösestä ja aurinkoosesta ilmasta :) Loppupäivä sujui pakkailles. Saatiin yhteistoimin pakattua mun loput tavarat nopiaa ja lähdettiin sen jälkeen syömään viimmeistä kertaa Rosenheimin iltaan :) Paikaksi valittiin italiailainen ravintola ja sen huippu pasta-ateriat!

Perjantai alko aikasin. Sain jopa Pekan herätettyä ajois, koska vein lakanat koneeseen :D Pakkaamiset ja siivoamiset sujui mukavasti yhteistyös ja jo kympin mais oltiin valmiita lähtemään kohti lentokenttää. Jotenkin mieli ei ollu kumminkaan haikia, koska oon suunnitellu tulevani käymäs Rosenheimis vielä kesällä uudestaan. :) Toki vähä oli semmonen tyhjä olo, et täskö tää ny oli?

Matka kentälle ja auton palautus suju ongelmitta. Check-innis oli pientä jännitystä, ku laukuis oli muutama kilo ylipainoa. Onneksi se puntaroija oli mukava ja anto meille armahduksen :) Koneet oli aikataulus ja kaikki meni mallikkaasti. Lennoille ostin sudoku-vihon ja sain Pekankin koukutettua niihin ;) Kaikki muu meni lennoilla mallikkaasti, paitsi että nousuis ja laskuis meinasin ruveta itkemään, koska korviin sattu NIIN paljo! Ei ikänä ennen oo tuntunu noin kipeeltä.. Ehkä täs jotain flunssaa meinaa siis pukata.. Lento oli Vaasas puoli yhdeksän aikaan illalla. Oli ihanaa, ku äitee ja isä tuli hakemaan kentältä. :) Kyllä oli mukava olla taas Suomes!! :) Kotiin päästyä lämmitettiin sauna ja sen jälkeen ei kauaa tarvinnu unta odotella. Oli poka juhlaa nukkua omas sängys muhkialla tyynyllä ja peitolla! Aijje!

Viikonloppu kului laukkuja purkaes ja nautiskelles. Eilen oltiin Lapuan SM-sprintis kattomas kisoja ja kannustamas mun veli voittoon ;) Aiettä mä olinkin jo kaivannu autourheilua! Ja kotia!!

Moni on kyselly, onko mun jo ikävä Rosenheimiin. Ei mun viä oo. Mutta varmasti tuloo. Nyt lähinnä tuntuu siltä, että oon taas Suomes vaan lomalla.. Ei oo viä sisäistäny sitä, et vaihto oli ja meni. Mutta oli se mahtavaa aikaa! Ikimuistoista, ihanaa ja mieleenpainuvaa! :) Päivääkään en vaihtaisi pois! Mutta kyllä mä Suomeen silti koko aika kaipasin. Joulun jälkeen kaipasin erityisesti kunnon talvea. No, sitä riittää täällä kotona! :)

Nyt keskityn laukkujen purkamiseen ja järjestelyyn. Pyykkiä on tullu pestyä reissun jälkeen seittemän koneellista... :) Seuraavaksi olis edes vaatekaappien siivous. Kun tämä elämä tästä tasaantuu ja se kaipuu RO:honkin todennäköisesti iskee, kirjoitan taas. Se tapahtuu varmaankin ens viikolla. Ajattelin myös kirjoottaa jonkinlaisen ”muistilistan” tai ”vinkkilistan” vaihtoon lähtijöille :) Eli älkää viä lopettako blogin lukemista! Palaillaan!

Moikka!

Ps. Lisään kuvia kuvagalleriaan ku ehdin niitä 580 kuvasta valkata :)

Palautin perjantaina myös pyörän ja kävin ostamas kaupunginmuseosta hianon Rosenheim-paidan. En kyllä ymmärrä, et minkälaaset kokosysteemit täällä on. Jos menöö vaateliikkeeseen, voin huoletta ostaa 36 tai S- kokoa. No, meinasin kans ottaa tosta paidata S- tai M-koon, mut päädyin sitte L-kokoon, koska ajattelin, ettei napapaidat oo kumminkaa muodis ens kesänä. Otti kyllä vähä henkehen, ku piti ostaa L-koon paita. Hukutin murheet lopulta cappuccinoon hyvässä seurassa Cafe Benessä. Minnan kaks koulukaveria Jurvasta, jotka on vaihdos Salzburgis, tuli käymään Rosenheimis perjantaina ja mäkin sitte kävin moikkaamas niitä :) Vähä kyllä harmitti, ettei se vakkaritarjoilija ollu siä Benessä työvuoros. Solis ollu varmasti tosi innossaan, ku meitä oli siä viis suomalaista tyttöä kaffilla :)

Enää olis pari yötä ja sit saan Pekan tänne! :) Huomenna ja tiistaina olis pari tenttiä ja sitte olis vaihto taputeltuna! Tenteistä en ota ressiä, se on ihan turhaa täs vaihees, ku pisteet on jo kasas. Mennään kattomaan kuinka haastavia monivalintoja Dr. Prof. Wolfgang Fikentscher on keksiny.  :) Tiistain kokeen jälkeen lähden Pekkaa vastaa ja otetaan kentältä vuokra-auto. Keskiviikko ja torstai olis tarkootus ajella tualla Alpeilla ja ihailla maisemia. :)

Torstaina saatiin kaikki vaihtarit kokoon ja otettiin viimeinen yhteiskuva opiskelija-asuntoloiden edes. Viime päivinä onkin saanu hyvästellä jo muutaman kaverin. Perjantaina lähti belgialainen Sibylle, koska sillä alko jokku naisten jääkiekon MM-kisat Australias. Lauantaina lähti Jordaniaan Ridab ja eilen myös mun kämppis pakkas tavaransa ja lähti kohti Stuttgarttia.  Nyt saan siis olla täällä kämpässäni ihan rauhas loppuajan! :)

Nyt pitäis ehkä ruveta vähä kertaamaan huomiseen tenttiin. Mutta koneelta ei voi lähtiä pois, ku pitää jännätä Mikan ajoa Nokian sprintis! ;) Eilen oli sama juttu, ku se ajo Kauhavalla. Ja ku viä setä-Hannu ajo Tunturirallis perjantaina ja lauantaina, niin on saanu koko aika jännätä ja päivitellä tulospalvelua! Lukemisesta ei oo siis voinu tulla mitään! :D Syitä on monia.. Mutta oon päättäny heittää ittelleni haasteen, etten stressaa näistä tenteistä! Tähän mennes se on ainakin onnistunu paremmin kuin hyvin :)

Yritän ehtiä kirjoottelemaan vielä ennekuin lennän takaasi kotia :) Jos en, niin sitte kirjootan heti ku pääsen kotia. Jokatapaukses kirjootan vielä kotiinpaluusta, sopeutumisesta taas kotioloihin jne. Siihen asti:

Tschüs!

Nyt on siis takana kaamein stressi kouluhommien osalta. Eilen oli Logistics Case Study:n ryhmätyön palautus ja esitys sekä siihen päälle vielä tentti. Edeltävä illalla/yöllä työtä viimeistellessä miätiin, että miks AINA kaikki pitää jättää viime tippaan ja vasta paineen alla rupiaa tulosta syntymään? Olishan mulla ollu viime viikolla aikaa tehdä ja teinkin, mutta työn teho ei ollu paras mahdollinen. Ens viikko on koulusta vapaata, ts. kaikki luennot on nyt takana päin. Edessä viikon lukuloma ja tän kuun vipa päivä seuraava koitos! Siihen onkin sitte ihan kiitettävästi luettavaa! Mutta nyt lopetan koulusta hössöttämisen ja keskityn rentoutumiseen!

Eilen tentin jälkeen polkaasin kaupungille ja hain meirän Minnalle kengät Deichmannista, ku se niin kauniisti pyysi. :) Sen jälkeen päätin palkita itteni herkullisella voileivällä ja cappuccinolla kahvilas. Voi poka mä sitte nautiin siitä kahvista! Edellisenä yönä unta kun kertyi hieman liian vähä ja kun kahvinkeitintä en täällä omista, niin jos kerran päiväs saa kahvia, pitää siitä nauttia täysin rinnoon! Illalla suunnattiin likkojen kans lähellä olevaan italialaiseen ravintolaan ja nautittiin mahtavasta pastasta (kermakastikkeessa+herkkuseiniä+valkosipulia) ja päälle Panna Cottaa! NAMNAMNAM! :)

Tänään aamulla heräsin tunteeseen: vitsi mä oon onnellinen! Oli niin mahtava herätä 9 tunnin yöunien jälkeen ja todeta, että stressi on pois ja elämä hymyilee! Kotona mulla on ihana mies ja perhe, edessä loistava tulevaisuus! Sellases mielentilas oli mahtava lähtiä Teemun, Minnan ja Heinin kans 40km:n päähän Spitzingseen laskettelukeskukseen laskettelemaan ja testaamaan Alpit! Tää päivä oli NIIN mahtava! Ilma oli vähä pilvinen, pakkasta muutama aste. Vaikkei mulla toppavaatteita ollukkaan, osasin pukia niin järkevästi, ettei ollu kylmä. Hyvä Kipa! Laskettelulippu neljäksi tunniksi makso 26€+hissilipun pantti 3€ ja suksivuokra oli 25€ koko päiväksi. Ei siis ollu mun miälestä hinnalla pilattu! Rinteet oli pitkiä ja vauhdikkaita, vitsi mä nautin! Runkia ei tullu, vaikka parina kertana olin katkolla, ku eteen tuli yllättävä möykky. Onneksi haltsasin tilanteen :)

Parin tunnin laskettelun jälkeen pidettiin tauko ja suunnattiin rinneravintolaan. Teemulla oli jo kokemusta samasta paikasta ja se osas tilata ylihyvää hernekeittoa, jota me muutki sitte otettiin. Se oli kyllä ihan loistavaa! Hernekeiton seas oli nakkeja, kunnon kinkunpaloja, vaaleaa ja tummaa leipää ja se oli tosi hyvin maustettu yrteillä. Nimi oli Erbseneuntopf (suppe).  Löysin reseptinki siihen -> http://www.chefkoch.de/rezepte/1613999850871/Erbseneintopf.html. Kuvat vaan ei oo niin herkullisia mitä itte keitto :D Hintaa keitolla ja kolmella leipäviipaleella oli vaivaiset 4,5€ ja sillä annoksella todella lähti nälkä!

Käytiin Teemun kans testaamas myös paikallisia mustaa rinnettä, mutta soli aika lyhyt, ei vastannu odotuksia. Muuten rinteet oli mahtavia!  Maisemat oli kyllä uskomattomat!! Niitä olis voinu ihailla ikuisuuden! Tässä hieman maistiaisia:

Vaikka lasketeltiin 4 tuntia, ei olis millään malttanu lopettaa. Ei ollu yhtään väsy olo, eikä edes jalat ollu kipeet! Mutta laskettelukeskus meni kiinni ja lipustaki loppu virta. Päivä oli mahtava! Pakko päästä viä joskus uudestaan! Ehkä Itävallan puolelle, siä on kuulemma pidempiä rinteitä! ;)

Huomenna alkaa kova lukemisurakka. Tänään ei taida jaksa alottaa, joten se taitaa olla leffailta. :)

Palaan asiaan jälleen ens viikolla. Maanantaina alkaa mun vipa kokonainen viikko täällä! Uskomatonta kuinka nopeesti aika on mennykkää! Lisäsin muuten kuvia kuvagalleriaan -> http://rallikuvat.1g.fi/kuvat/Muut/Kipa+Rosenheimissa/. Käykää kattomas! Siä lisää Alppikuvia ja myös vihdoinkin kuvia kämpästä!

Tschüs!

Niin se viikko vierähti. Eka viikko joulun jälkeen täällä oli aika vaikia. Koti-ikävä ja kouluhommat on painanu ja ei oo meinannu oikeen päästä vauhtiin. Onneksi tyttöjen kans on ollu pari leffailtaa ja yks shoppailureissu, jotka on helpottanu ei-niin-iloosta olotilaa. Niin ja kävinhän mä uimaski perjantaina, ku Teemu haastoo! Oli hauska nähdä saksalainen uimakulttuuri! Sielä ei paljo järjestelmällisyys hallinnu. Kaikki ui ”omaa rataa” eikä ollu tietoakaa mistää kiertosuunnista. Jos en olisi ollu hereellä, olisin jääny yhden kroolaajaklopin alle monet kerrat. Ne siä puski päälle eikä välittäny naisihmisistä (eikä kyllä miehistäkään) mitään! Onneksi pahin ruuhka sattu vasta mun tavoitteen viimeiselle neljännekselle, eli allas alko täyttyä 1,5km:n jälkeen. Uiminen oli aika jännää, koska allas oli 25m pitkä ja oon nyt tottunu Vaasan uimahallin 50m:n altaaseen. Tuntu siltä, että koko aika sai olla kääntymäs ja meni laskuus ihan sekaasi. Toinen pieni haittatekijä oli se, että vesi oli 29 asteesta!! Uskomatonta! Tuli ihan hiki uides! Myös pukuhuonesysteemi poikkes vähä suomalaisesta. Esimerkiksi vessoja oli vain respas tai allasosastolla. Piti siis miettiä tarkkaan, koska se hätä yllätti. Aika jännä juttu kyllä, ettei pukuhuonees oo vessaa.. Noo, toinen pieni haaste oli pesutilat, joissa viittä suihkua kohden oli tasan kaks pientä (n. 15 x 25cm) tasoa, johon pysty laskia pesuaineet jne. Lisäksi lattia oli aika ällö kaikkine sukkanöyhtineen ja hiuksineen. Pesin jalat heti ku pääsin kämpille :) Mutta muuten uimahalli oli aika uuden näkönen (tai siis remontoitu hiljan) ja mukavaa oli! Silti kyllä odotan pääsyä Vaasan uimahalliin!

Tänne ku pääsi ja ”kotiutu” taas, niin tuntuu, ettei täällä oo enää mitään muuta ku tenttejä. Saksan kirjallinen ja suullinen tentti oli tänään. Jännitin sitä ihan valtavasti, koska se oli haastavamman tason tentti. Me kun ei saada enää alottelijatason kursseista pisteitä Suomes.. Noo, samalla kurssilla on esimerkiksi slovakit, jokka on opiskellu saksaa yli 10 vuotta.. Kirjallinen osuus oli yllättävän helppo ja näin jälkeenpäin vähä harmittaa, ettei panostanu lukemiseen enemmän. Jotenkin sitä luovutti, ku oli ”mä en osaa mitään”-fiilis. Kaikki kielioppiasia ku oli täysin uutta ja tuolla kurssilla se vain kerrattiin, koska kaikki muut osas sen jo.. Suullinen osuus oliki sitte toinen asia. Odotin omaa vuoroani yli kaks tuntia!! Siinä kyllä katos jo jännistyskin, kun jutteli mukavia kavereiden kans. :) Sitte ku vihdoin tuli mun vuoro, oli vähä hämmentävä hetki. Opettaja puhu suurimman osan ajasta ja mä vain puhelin ”ja” ja ”genau” :D No kyllä se multa kyseli, et mitä opiskelen, mitä teen tän jälkeen, missä aion vielä matkustella jne. Saa nähdä meneekö läpi! Toivotaan parasta, mutta ei pelätä pahinta, ei mun tartte niitä pisteitä pakosta saada!

Nyt kokeen jälkeen on rento fiilis. Perjantaina on edes yhden työn palautus ja esitys ja sitte vielä koe siihen päälle. Aiheena logistiikka. Haasteita siis riittää. Mutta en jaksa stressata siitä nyt, mulla on kolme päivää aikaa valmistautua siihen. Perjantaina noin klo 13 sekin kaikki on ohi! :) Eli vaikka kuinka oli viime viikko raskas ja kouluhommia sai paahtaa ihan älyttömästi, on mieli nyt hyvä! :) Ja toisaalta, turha sitä on hermoolla, että ku ei oo tehny ennakkoon mitään. Omaa syytähän se on. Ja ku kaikki on aina painottanu, ettei vaihdos saa ottaa stressiä koulusta jne., niin mä oon toiminu vain sen ohjeen mukasesti :)

Nyt on enää kaks viikkoa jäljellä koulua eli 1.2. klo 10 on viimmeinen tentti. Samana päivänä Pekka tuloo tänne! :) Ei millään malttais odottaa!! Mutta sitä ennen on paljo tekemistä, lukemista ja pakkaamista. Kuitenkaan en aio viettää aikaani täysin neljän seinän sisällä, vaan haluaasin myös nauttia vielä viime hetket tästä vaihdosta. Ainakin nyt se tuntuu mahdolliselta. :) Koti-ikävä on kova, mutta pian siihenkin saa helpotusta! Nyt nukkumaan, kun sai äiteen kans vaihdettua kuulumiset! :)

Palaan kuulumisiin vielä tämän viikon aikana! :)

Tschüs!

Ps. Jos haluatte järkyttyä/tuntea suurta myötähäpeää, kattokaa Satuhäiden jakso, joka on esitetty tv:s 13.1. Oon aika sanaton ton jäljiltä! HUH! Linkki ->  http://areena.yle.fi/video/1611386

Niin vain joululoma oli ja meni. Tuntui ku olis ollu viikon kotona. Pitäis tota kalenteria saada vähä muutettua niin, että joulunpyhät osuis aina aikavälille maanantai-perjantai. Sit olis viä viikonloppuvapaat siihen päälle, niin jäis enemmän aikaa olla perheen kans ja selvitä joulusta! Tämä joulu meni kyläilles ja ajelles.. Olis tarvinnu mooonta lepopäivää päälle. Kuitenkin joululoma kotona oli ihana ja rentouttava! <3 Vaikka aika meni nopeesti, ehdin tehdä vaikka mitä. Sormukset on ny ostettu: sain haluamani 5,5mm valkokultaasen! ;) Lisäksi kihlakutsut tehtynä, työharjoittelu- ja kesätyö hankittuna ja kaikki rästihommat muutenkin hoidettuna. Paitsi koulujuttuihin en koskenu ollenkaan. Mutta se ei harmita, lomallahan mä Suomes olin! Niin ja sain vähä prääsätä jääradallakin XR:llä. Mutta vain 4 rinkiä, koska se heitti öljyt pihalle ja piti lopettaa. Nooo, sitte lisää prääsäystä ku pääsen takaasi kotia täältä.

Mitä lähemmäs lähtöpäivä, eli lauantai, tuli, sitä huonommin nukuin yöt, järsin loputkin kynnenrippeet pois ja hermoilin. Koko aika oli tippa linssis ja muutenkin kurja olo. Ei huvittanu yhtään pakata tai edes ajatella Saksaan lähtöä. Tämä siksi, että heti kun oli päässy sisään kotoarkeen, niin taas pitää lähtiä ja jättää koti ja perhe kuukaudeksi. Vaikka kuinka tiedosti, että Rosenheimis odottaa kaikki mahtavat kaverit ja siä on varmasti mukavaa, vei koti silti voiton 100-0. Ehkä haluttomuuteen lähtiä takaasi vaikutti myös se, että tiedos on neljä tenttiä ja yks ryhmätyö…

Perjantainai-iltana oli sitte pakko ruveta pakkaamaan. Enkä osannu tehdä sitä yhtään ajatuksella. Pakkasin samalla lailla ku olisin lähteny viikoksi Kyrööhi kotiakotia. No, sen huomaa nyt. Esimerkiksi verkkopankkitunnukset, gollegehousut ja muutama muu ”tärkiä” tavara on jääny kotia. Nooo, enkö mä ny ilman niitä selviä. Onneksi Pekka asuu samas taloudes, niin se voi kertoa mulle numeroota avainlukukortista, jos mun tarttoo tietää onko mun tili täynnä ;)

Ja kaiken pakkaamisyrittämisen ja itkeskelyn jälkeen oli aika lähtiä klo 6.20 lauantaiaamuna kohti Laihian juna-asemaa. Oli poka haikiaa! Vaikka ei soo ku 3 viikkua ilman Pekkaa ja kuukausi ilman kotoa, mutta silti! Se tuntu NIIN kurjalta. Junamatka meni kyllä nopiaa ja VR piti kiinni aikataulusta, kerranki! Riikka soitti perjantaina ja sanoi, et voi heittää mut kentälle. Se piristi mieltä :) Kun päästiin kentälle, oliki pojat jo siä odottamas. Ajattelin, et siitä vaan tehään check-in ja ehdin käydä viä Riikan kans kaffilla. Mutta kaikki ei mennykkää niin hienosti. Nimittäin mun lippua ei löytyny. Lentolippu oli siis kaikkien meidän kolmen yhteinen meno-paluu joululomalla. Mutta koska mä en ollu käyttäny mun menolippua Helsinkiin ennen joulua (koska lähdin yllätykseksi jo ennemmin) niin mun lippu oli mitätöityny myös paluulennon osalta. Ei käyny edes pienes mieles, et näin vois käydä! Pitäis aina lukia ne ehdot… No, menin sitte viä luukulta kyselemään tilannetta ja tierustelin samalle päivälle saatavia lentoja. Lipunmyyntiakka totes, et solis 800€. Kiitos ei. Ei muutaku kone auki ja ettimään halvempia lentoja Vertaa.fi:stä. Ja kyllähän siältä löyty! 65€:llä Hesa-Mynkky sunnuntaina klo 8.15. Voiko tää olla mun tuuria?!? En oikeen tiänny oliko se totta vai ei. Samas Riikka ilmotti, et voin mennä sinne yötä ja se heittää mut aamulla takas kentälle. Oonko mä ansainnu noin hyvän ystävän?! Riikka pelasti mun päivän, son enkeli! <3 :)

Siitä sitte lähdettiin Punavuoreen ja vietettiin rento päivä Riikan ja Jaakon kans. Ja oli poka Hesas lunta! Nyt Rosenheimin lumiongelmat ei oo enää mitää ku kävi Helsingin keskustas. :D Eikö muka Suomen olosuhteis saada lumia aurattua? Ymmärrän kaluston puutteen kyllä täällä Keski-Euroopas, mutta että Suomes.. Huhhuh.

 Tuntu ku olisin ollu unes koko päivän. Oli niin asennoitunu olemaan Rosenheimis samana päivänä ja sit kaikki muuttu. Samalla vähä oli huono tunne, ku tulin ex-tempore toisten nurkkiin ihmettelemään. Mutta ne kovaa vakuutteli, ettei se häirinny. Tehtiin pitsaa ja katottiin leffa, oli tosi mukavaa! :) Uni tuli illalla nopiaa, mutta heräilin tasaisin väliajoin tarkistamaan kelloa, et eihän soo viä 5.15. Ja olin kuulemma jutellukki taas unissani. Mä en yleensä sitä tee, kait. :D

Niin vain aamulla aikaasi ylös ja kentälle. Ja lippu oli voimas, ehdittiin juoda Riikan kans viä kaffeet ja kaikki meni hyvin :) Mutta yks kysymys: miten Helsinki-Vantaan tax free-hinnat, ainakin hajuvesien osalta, voi olla korkeemmat ku normi kemikaaliois? :D Uskomatonta! Kuka niitä lentokentältä enää ostaa? Lennolla otin rennosti. Vieruskaveri lähti pois jo ennen kuin oltiin edes ilmas (minne se katos?), joten mulla oli ruhtinaallisesti tilaa röhnöttää ja lukia Iltalehteä! Lento oli ajallaan ja Mynkyn kentällä söin halpaa leipää. Nimenomaan halpaa verrattuna Helsingin tai lentokoneen hintoihin! Siitä sitte tottuneella tavalla paikallisjunalla Ostbahnhofille, siitä junalla Rosenheimiin ja asemalta taksilla (on poka rahaa) kämpille. Koko matkan oli tosi alakuloonen fiilis, mutta jostain syystä, ku pääsin kämpille, avasin oven ja näin puhtaan pikku boxini, rupesin hymyilemään. Mikäs hätä mulla täällä on? Kaikki on kuitenkin hyvin. Enköhän mä täällä kolme viikkoa jaksa vaikka päälläni seisten! Päivällä käytiin Heinin kans kävelyllä ja piipahdettiin syömäs, koska kaupat on kiinni ja piti saada vähä jotain syödä. Täällä on muuten maa ihan musta. Päivällä paisto aurinko ja oli ihan keväinen ilma, +10 C lämmintäki! Se siitä talvesta..

Eli kaikkien kommellusten ja itsehillintää sekä stressinsietokykyä koitelleen reissun jälkeen oon turvallisesti ja onnellisena takaasi Rosenheimis. Toki ikävä kotiin on kova!! :( Mutta aika menöö nopiaa! Pekka tuloo tänne 1.2. ja sitte vähä reissataan Alpeilla ja lähiseuduulla. 4.2. tullaan yhdes takaasi rakkaaseen Suomeen. Mutta sitä ennen ehdin kirjootella tänne viä monta kertaa ja kokia vaikka mitä jännää! :)

Nyt suihkuun ja nukkumaan!

Tschüs!

Täs vähä kuvia ilmasta Münchenistä ja sen ympäristöstä:

Viime keskiviikko ja torstai meni pakkailles ja jännittäes. En meinannu millään pysyä paikoollani. Keskiviikkona meillä oli ”pikkujoulut” Erasmus-porukalla ja vaihdettiin pienet lahjat. Oli toooosi mukavaa! Ja tuli jo valmiiksi ikävä kaikkia. Torstaiaamuna heräsin varhain ja siivosin kämpän niin puhtaaksi kuin kokolattiamatollisen huoneen voi. Pesin loput pyykit ja pakkasin laukkuja. Iikka tuli hakemaan mun tavaroita päivällä ja sen jälkeen suurin stressi lähti, ku tiesi, et joululahjat on turvas :) Torstai-illalla oli viimeinen kuntosalikäynti tälle vuodelle ja katottiin myös viimeisen kerran yhdes joulukalenteria Minnan kans. Ilmassa oli haikeutta ja jännitystä. Uni ei meinannu tulla millään.

Aamulla oli epätodellinen olo. Ei millään meinannu tajuta, et tänään kotia!! Mä jopa torkutin herätyskelloa. Miettikää mikä riski?! Kiire ei onneksi tullu. Ei ennen julkisia kulkuvälineitä. Bussi oli myöhäs, samoin junat. Ku päästiin lentokentälle, meitä vastas oli kaaos. Oli jo varautunu siihen, et lennot on myöhäs, koska sato lunta. Uskomatonta, kuinka pieni lumentulo voi saada puoli Eurooppaa ihan sekasin!! Mun lennon piti lähtiä 10.25 ja ku pääsin kentälle, taulu näytti uudeksi lähtöajaksi 11.40. Otin välittömästi puhelun Päiville, että turha tulla hakemaan mua Vaasasta klo 15.20, koska myöhästyn jatkolennolta. Se oli kyllä siinä vaihees tietoinen mun myöhästymisestä, koska oli ajan tasalla lentojen myöhästymisestä. Erkkilät oli ainoat, jotka Suomes tiesi tos vaihees mun tulosta. Tosin ne oli kyllä sitä mieltä, et mun olis pitäny ilmoottaa edes Pekalle etukäteen tästä, et se tietäis pikkasen valmistautua. En uskonu niitä, vaan päätin yllättää, ittepäinen kun oon. No, uus jännitysmomentti tuli lähtöselvitysjonos, joka oli puolen kilsan pituunen.. Heini jonotti kiltisti mun kans ja tunti siinä monikansallises jonos meni yllättävän nopiaa. Heini porukat oli tulos viikonlopuksi Rosenheimiin ja niidenkin lento oli kaks tuntia myöhäs, joten kuluipa Heininkin odotteluaika ”rattoosasti”. Siinä kun jonottaes ihmetteli ympärillä olevaa hälinää, huomas kuinka väen seas oli rynnäkkökiväärein varustettuja poliiseja. Kait ne rättipäitä tarkkaili ja hyvä niin!

Kun lopulta pääsin tiskille luovuttamaan laukkuni ruumaan, virkailija kysy, et onko mulla laukus mitään sellasta, mitä tarttisin pariin päivään. Onneksi ei, siinä hälinäs ei olis viittiny ruveta laukkua avaamaan. Sen jälkeen olin ihan varma, että laukku ei saavu mun kans samaan aikaan Vaasaan ja olin kiitollinen siitä, et pistin kaikki tärkeimmät jutut käsimatatavaroihin. Sitte oli hyvästien aika ja olo oli yksinäinen. Nyt ei olis enää Heini mun turvana ja seurana. Jos lento olis lähteny ajallaan, en olis varmaan ehtiny ajois. Olin portilla 10.20. Loppujen lopuuksi lento lähti klo 13. Mulla oli lennolle varattuna tekemistä, mutta ei jostain syystä ekonomian tenttiin lukeminen kiinnostanu. Kaamia jännitys koko matkan. Nimittäin Mynkyn kentällä ne sano, et vasta Hesas saa varattua jatkolennon. Ku kone sitte laskeutu rakkaaseen Suomeen ja pääsin kentällä sisätiloihin, pyörin ku ”mikä missäkin” ainakin 15 minuuttia ja ettin henkilökuntaa. Löysin lopulta palvelutiskin, jonotin, jonotin ja jonotin ja sitte ku pääsin puheelle, niin ne ilmotti, et Blue1:n liput myydään toiselta tiskiltä ja että se tiski on tyhjä. Noniin, hieno homma. Lähdin juoksemaan toiseen päähän terminaalia. Siinä juostes soitin Päiville ja kerroin kuinka nyt vastustaa. Se käski ottaa rauhallisesti ja jatkaa ettimistä. No, tein kuten käskettiin ja löysin lopulta tiskin, johona oli joku nainen. Se sai mulle paikan seuraavalle lennolle Vaasaan, mutta kun se yritti soitella mun laukun perään, ei siitä ollu havaintoa. Siinä vaihees tuntu ihan samalta, et oliko se laukku Mynkys vai Hesas. Pääasia, et pääsisin kotia. Kun sitte taas soitin Päiville ja kerroin saapumisaikani olevan noin klo 20 (tämäkin lento yli tunnin myöhäs) niin eikähän Pekalta tuu viesti, et se lähtee Sportin peliin! Siis mitä?! Ei voi! Mulla ei oo kotiavaimia, eikä se muutenkaan käy! Soitin taas Päiville ja kysyyn neuvoa. Se käski soittaa Pekalle. Eli sai tahtonsa läpi; Pekalle piti ilmottaa etukäteen. Siinä sitte soitin muina miehinä Mäkiselle tyylin, et ”Moi moon Hesan kentällä”. Olihan se ”vähä” yllättyny :D Mä en kyllä oikeen muista siitä puhelusta mitään, koska olin niin sekaasin. Siis ihan pelkästän stressistä, nälästä ja jännityksestä. Sitte oli jo pakko ettiä ruokaa. Kello oli jotain kuus illalla ja olin siihen mennes päivää syöny vähä rahkaa, puolikkaan omenan ja yhden leipäviipaleen. Mutta eipä se nälkä siinä jännitykses tuntunu. Ostin sämpylän, jogurtin ja tripin, makso vaivset 8,40€. Tervetuloa Suomeen ja Helsinkiin! Kiitos! Voi poijjat!

Lento siis tosiaan lähti sitte puolitoista tuntia myöhäs. Kone oli pieni potkurikone. Täs vaihees on pakko heittää ilmaan kysymys, onko kaikki stuertit homoja? Ku ekalla lennolla oli henkilökunnassa Juho, jonka ääni oli naisellisin koko henkilökunnasta, ässä suhaji, tukka oli pitkä ja käsi heiluu. Voije oli vaikia pidättää naurua. Ja sitä paitsi Juho kerto kovaan ääneen, kuinka ”Mä oon himas vasta kuudelta, ku dösäki on varmaan myöhäs!”. Voi apua. Toisella lennolla oli vähintään yhtä naisellinen stuertti, joka nosteli käsilaukkuja ylähyllylle NIIN törkiän tyttömäisesti, että melkein oksettamaan rupes. Ja onneksi se ei unohtanu sitä nättiä hymyään missään vaihees lentoa. Yritä siinä sitte olla normaalisti.

Kun lento saapu Vaasaan, oli niin helpottunu ja ihana tunne ku vain voi olla! Lasin läpi näin Pekan enkä meinannu millään jaksaa odottaa et pääsen rutistamaan ja pussaamaan sitä kuuden ja puolen viikon tauon jälkeen! Ku laukut sitte saapu, ei mun limen vihriää Samsoniteä näkyny. Arvasin. Mut en mä jaksanu ressata. Kävin ilmottamas sen tiskille ja päästiin lähtemään kotia. Voi ku oli ihana olo! <3 Autolla en uskaltanu ajaa, oli sen verran sekava olo.

Mentiin ensiksi kotia Laihialle. Monet on kysyny, et oliko siä siistiä. Voin kertoa, et kyllä oli! Hyvin oon kouluttanu Pekan ;) Kauaa ei ehditty kotona olla, koska halusin lähtiä Kyrööhi ja kotiakotia. Tiesin, et äitee on kokoukses. Tallis oli valo ja päätin mennä sinne ensimmääseksi. Tosin isä käveli pihalla vastaan ennen kuin ehdin ovesta sisään ja soli aika yllättyny ja ihmetteli mitä mä kotona teen! Minna huomas mun tulon keittiön ikkunasta, tosin se oli ekana ihmetelly, et miks äitee tuli kotia Pekan kyytillä. Ku pääsin tupahan, halusin heti syödä karjalanpiirakoita ja passitin Minnan laittamaan saunaan valkian. Mikaki saapu illan mittaan kotia ja ilme oli näkemisen arvoonen ku se hoksas, et istun keittiön pöydän äääres. Mikään ei vetäny kyllä vertoja äiteen ilmeelle! Ensin kuulu jotain puhetta kokouksesta ja ku se pääsi keittiöön ja huomas mut, kuulu kiljahdus ja suu loksahti auki :D Aivan mahtavaa! Yllätys siis onnistu lähes täydellisesti! Kyllä oli ihana mennä nukkumaan omaan sänkyyn oman kullan kainaloon <3

Aamulla lähdettiin Seinäjoelle sormusostoksille. Ne löyty heti ekasta liikkeestä ja oli just sellaset ku olin halunnu; 5,5mm valkokultaaset ja samanlaiset molemmilla. Kävi myös hyvä tuuri siinä mieles, et ne sai mukaan viä saman päivän aikana kaiverruksineen. :) Jouluruuhkas ei kovin paljo tehny mieli shoppailla, eikä onneksi tarvinnukkaa. Kotimatkalla piipahdettiin Mumman ja Paapan työnä Tuuralas vaihtamas kuulumiset ja näyttämäs sormuksia. Sillä aikaa ku oltiin kaupungilla, oli äitee leiponu piirakoita ja leipää. Voi että oli hyvää pitkästä aikaa!! Sunnuntai meni jouluverhoja neuloes ja illalla sain Pekan lähtemään Kauneimpiin joululauluihin Laihian kirkkoon. Joulumieli kasvoi kasvamistaan! Päivän piristys oli matkalaukun saapumine taksilla. Mutta oli se poka likaanen! Ei paljo vihriäksi olisi tunnistanu!

Tämä viikko on menny siivotes ja joulujuttuja tehdes. Tänään mennään Kyrööhi ja alotetaan rauhallinen joulunvietto. Aaton molemmat viettää kotonaan ja joulupäivänä on vuoros reissu Kauhajoelle ja Jurvaan, sunnuntaina mennään Jalasjärvelle.

On siis aika toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa! Jos en ennen vuodenvaihdetta ehdi kirjoitella, niin toivottelen myös vauhdikasta uutta vuotta! :) Kirjoittelu tänne jatkuu viimeistään ennen loppiaista ja 8. tammikuuta on lento takaisin Mynkkyyn. Sitä ennen nautin täysillä joulusta, läheisistä ja hyvästä ruuasta!

Voi kuinka tua aika riäntää! Ihan just mun miälestä laskettiin tyttöjen kans, et kymmenen viikkoa jouluun! Nyt siihen on enää 10 päivää, IHANAAAAAA <3 Poka mä orotan joulua! Saa olla ihan rauhas perheen kans, syödä hyvää, suomalaista ruokaa ja nauttia Suomen luonnosta! Ja ehkä haistella vähä ralliautojen ihania tuoksuja! :) Olis enää 7 yötä ja sit kotia! Oijoijoi!

Tänään oli viimeinen esitys ennen joulua ja jäljellä olis enää vaatimattomat muutama tunti koulua. Nyt ois siis 8 opintopistettä kasas, jes! Tältä reissulta tarvitten 7 op, joten tavoite on täytetty! Joulun jälkeen olis tyrkyllä vielä 21 op, saa nährä kuinka mun käy! Joulumieli on kyllä oikein korkialla varsinkin nyt, ku sain lauantaina mukavan puhelun Suomesta. Iikka ajeloo rekalla täälläpäin ja saan joululahjat ja muuta tavaraa sen mukana Suomeen! Ei siis tartte yrittää ahtaa kaikkea matkalaukkuun! Voije moon onnellinen! :)

Sunnuntaina oltiin tosiaan saksalaises evankelis-luterilaises ehtoollisjumalanpalvelukses (huh kuinka pitkä kuvaus!). Kaava oli hyvin samantyyppinen kuin suomalaises jumalanpalvelukses. Tutut rukoukset jne. tuli vähä eri kohdis, mihin on tottunu, mut mitäs siitä! Ehtoollisen aikana ei polvistuttu alttarikaarelle, koska sitä ei kirkosta löytyny. Sen sijaan asetuttiin puoliympyrään seisomaan ja pappi apulaisineen jako viinin ja leivän. Viini oli vaaleaa (ja hyvää) ja leipä 2xpaksumpaa ku suomalainen leipä ja se oli tosi haasteellinen ”syödä”. Ehtoollisviini juotiin samasta kupista muiden kans. Ainakaan vielä ei oo mitään infektiota tullu. :) Lopuksi puolikaares otettiin vierustoveria kädestä kiinni ja kiitettiin (?) ehtoollisesta ja toivotettiin (?) jotain. En oikeen oo ihan selvillä, oli nääs vähä kielimuuria. Kirkko oli aika uus, pyöreä ja pieni. Alttaritaulun sijaan alttarin yläpuolella oli kattoikkuna, josta tuli valoa ja taulun paikalla oli isohkoja lasinpaloja vaijereihin kiinnitettynä. Kaunista! Kirkko oli tupaten täynnä ja jumalanpalvelus kesti 1h 15min. Mukavaa oli, vois käydä toistekki. :)

Eilisilta suju saksalaisia joulukeksejä leipoes. NAMNAMNAM! Jestas mä söin ihan liikaa taikinaa! Tehtiin ainakin neljää erilaista lajia; hasselpähkinä, sitruuna ja kookoskeksejä x2.  Täällä kyllä käytetään rasvaa ja sokeria keksiis ihan mahrottomasti! Ja koska pelkkä keksi ei riitä, ne pitää päällystää joko tomusokerilla, tomusokeri-sitruunamehu/-vesi-kuorrutuksella tai suklaalla. Onneksi saan kaikki reseptit ja voin tehdä niitä sitte kotona taas. Maistiaisia toki on tulossa Suomeen, mutta niistä ei riitä kovin monelle. Pääleipurina ja opettajana toimi saksalainen Johanna Dickel, joka tulee ens syksynä vaihtoon Jurvaan! (Sille ei oo vielä vissiin kerrottu, et Jurva on aika pieni paikka Rosenheimiin verrattuna) Joka tapaukses päätettiin, et ens vuonna leivotaan uusiksi joulukeksejä samalla porukalla ja samoilla resepteillä Jurvas. :)

Tässä hieman kuvia leipomisurakasta:

Päivittelen kuulumisia jälleen viikonloppuna!

Tsau!

Niin vain on taas viikko kulunu. Itsenäisyyspäivän juhlinta suju mukavasti. Linnanjuhlat näky netistä hieman ”pätkittäin”, ääni kuulu, mut kuva tökki. Se ei kuitenkaan haitannu seuraamista sen pahemmin. Juhlat vaikutti taas hienoilta ja vieraiden joukos näky kyrölääsiäki! Harmi vain, että liikaa kutsuttiin ja kiinnitettiin huomiota homo- ja lesbopareihin. Itsenäisyyspäivän vastaanotto pitäis mun mielestä olla erityisesti veteraaneille ja sellaisille ihmisille, jotka todella ovat edesauttaneet Suomen itsenäisyyttä. Mutta mitä tekee Tarja? Kutsuu Linnaan homoja ja muita ”turhia” vieraita veteraanien sijaan! Ja kaiken lisäksi näistä pareista kaikki ei edes kunnioitanu linnan etikettiä, kuten näkyy –> kuva! Melkein sais sakkoja antaa noille ”rouville”. Onneksi Tarja järjestää enää yhdet kemut ja sit on Saulin vuoro! :) Pukuloisto Linnanjuhlis oli mun mielestä tänä vuonna tosi mahtavaa! Mitäny Karita Mattila vähä sai suun loksahtamaan auki (ja meidän pikku näytöltä ei aluksi näkyny, et siinä puvus oli läpinäkyvä kangas pitämäs tanttua ylhäällä, ihmeteltiin kauan kuinka se voi pysyä ylhäällä). Mutta se niistä juhlista. Loppuun pitää viä mainita, et nää saksalaiset ei ymmärtäny meidän juhlimista. Yks kaveri oli kysyny Teemulta, et miks me juhlitaan meidän kotimaan Itsenäisyyspäivää, eihän me olla edes sodittu? What?! Uskomatonta! Mutta eipä oo saksalaisten pahemmin tarvinnu itsenäisyyttään puolustaa, niin ei kai tämä nuoriso ymmärrä sellaasista asioista mitää. Onneksi me ymmärretään ja kunnioitetaan :)

Tämä viiko on menny tosi nopiaa. Koulua ja kuntoilua, siinä tiivistetysti tämä viikko Itsenäisyyspäivän lisäksi. Säät on vaihdellu ihan älyttömästi! Joka toinen päivä on melkeen ollu lumi maas ja sitte son taas sulanu pois. Eli yhtä loskaa koko aika! Ärsyttävää! Ja vaikka täällä olis kuinka ”talvi”, niin loskakelit tuloo helposti, koska ei oo routaa. Onneksi pian pääsöö routaiseen Suomeen <3 Enää 10 yötä ! :)

Keskiviikkona otin ja lähdin joululahjaostoksille. Ostin paria lahjaa lukuun ottamatta kaikki kerralla! Huh mikä kantaminen. Ja millä mä saan ne Suomeen?! Onneksi ostin tarpeeksi ison ja nelipyöräisen Samsoniten syksyllä :) Torstaina meillä oli koululla FH-Partyt eli Fachhochschule-bileet. Kemut oli aika huonot, koska porukkaa oli liikaa ja meteli oli käsittämätön! Mutta yks hauska sattuma siä kävi. Mulle tuli juttelemaan yks poika, joka on samalla logistiikan kurssilla mun kans. Ollaan juteltu jo joskus ennemminkin ja se tietää, et oon Suomesta. Juteltiin siinä niitä näitä, enimmäkseen koulujuttuja ja sit se kysy, et voiko se udella jotain henkilökohtaista. Olin aika hämmentyny ja sanoin, et kait se voi. Se kerto, kuinka ne on muiden logistiikan kurssin poikien kans miettiny, et oonko mä kihlois tai naimisis. (Mulla nimittäin on sormus oikias nimettömäs ja saksalaiset pitää vihkisormusta oikias nimettömäs.) Totesin siihen hymys suin ja onnellisena, et olen kihloissa :) Se poika tuumas siihen, et ”Mä arvasin! Mut en kyllä kerro muille tästä!” Hah! :D Olkoot sitte kertomatta!

Sain muuten lisätietoa Sarahilta tästä kihlautumiskulttuurista Saksas. Kihlat siis ei oo yleisiä täällä, yleensä mennään vain naimisiin. Jos kuitenkin mennään kihloihin, on kihlasormus näyttävä ja siinä on kiviä ja vihkisormus on sitte taas joka basic eli ihan toisinpäin kuin Suomes! Ja tää on hauskin juttu: jos Saksas menöö kihloihin, pitää siitä ilmottaa johonkin virastoon ja allekirjottaa joku paperi (näin Sarah meinas, en oo ottanu sen tarkemmin selvää sitte). Uskomatonta! NIIN saksalaista! Taas jonotetaan virastoon ja allekirjotetaan lomakkeita, huoh.

***

Tänään tulee vuosi kuluneeksi siitä, kun Mamma nukkui pois. Aika on menny uskomattoman nopeesti. Muistan sen parjantain vielä kuin eilisen päivän… Ikävä ei kyllä oo hellittäny, eikä sen varmaan tarvikkaa. Onneksi on kauniit muistot, jotka ei häviä koskaan <3 Mamma eli pitkän ja hyvän elämän ja oli esimerkillisen nöyrä,ystävällinen ja huolehtivainen. Kumpa ittekki pystyis elämään samalla lailla. Tänään aion ostaa kaupungilta jonkun kauniin kynttilän ja polttaa sitä Mamman muistoksi. Ajattelin illalla käydä myös läheisellä hautausmaalla ja viedä sinne kynttilän. Huomenna mennään lähellä olevaan evankeliseen kirkkoon jumalanpalvelukseen. Oon miettiny sitä pitkin syksyä ja ajattelin, et nyt on hyvä ajankohta käydä saksalaises jumalanpalvelukses. Huomenna on myös monis Suomen kirkois Kauneimmat joululaulut, harmi etten pääse. Kaks vuotta sitte oltiin Jurvan kirkos laulamas ja silloin oli mukana myös Mamma.  Ja kuinka kirkkaalla ja kauniilla äänellä se vielä sillon laulo ”Maa on niin kaunis”.

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi.
Kunnia Herran, maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi!

Rakkaan Mamman muistolle, ikävöiden
Kirsi

Hei taas täältä 2300 kilometrin päästä! Ja rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille! :) Me on odotettu tätä päivää jo kauan! On nimittäin aika kokoontua suomalaisvaihtarien kesken juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä! Illalla meinataan syödä riisipuuroa ja suomikonvehteja (Minnan äiti on lähettäny tänne Fazerin ihania suomisuklaita) ja kattoa porukalla Linnanjuhlia Yle Areenasta. Tottakai sytytetään myös sinisiä ja valkoisia kynttilöitä niiden kaikkien ihmisten kunniaksi, jotka on mahdollistanu Suomen itsenäisyyden. Ilman näitä tärkeitä isoisovanhempiamme ei nyt elettäis näin onnellista elämää vapaassa ja itsenäisessä, rakkassa kotimaassa!

Illan ohjelmaan kuuluu myös teemamusiikkia. Minna on kuulemma tehny koneelleen soittolistan, josta löytyy kaikki tärkeimmät sävelmät Maamme laulusta Jääkärinmarssiin. Täällä ulkomailla Itsenäisyyspäivän merkitys on jotenkin korostuu entisestään, kai se on koti-ikävän ansiota. Ollaan yritetty kaikille mainita, et tänään on Suomen Itsenäisyyspäivä, mutta eipä noi muut taida sitä oikeen ymmärtää, että kuinka tärkeä päivä se meille suomalaisille onkaan. Mutta pääasia, että me se tiedostetaan se!

Sitten vähä kuulumisia: Viikonloppu meni hurja vauhtia ohi. Perjantaina ja lauantaina oli esitykiä ja varsinkin lauantain esitystä jännitin tosi kovaa. Suomeksi esittäminen tulee luonnostaan ja nautin siitä, mutta ku englanniksi pitää ruveta puhumaan luokan edes, on siinä vaihees polvet muusia ja ääni väräjää. Selvisin siitä kuitenkin ilman loukkaantumisia tai henkisiä vaurioita, saatiin jopa hyvää palautetta! :) Lauantaina päätettiin sitte vähä rentoutua raskaan viikon päätteeksi. Ensin tehtiin likkojen kans makaronilaatikkoa ja sitten siemailtiin Glühweinia. Ilta venyi ja venyi hyvässä seurassa ja nukkumaan pääsin vasta kolmen aikaa yöllä. Aamulla kello herätti jo seittemän jälkeen, koska lähdettiin joulumarkkinoille Nürnbergiin. Oli hieman väsyny ja takkuunen aamu! Mutta niin vain lähdettiin Heinin, Minna ja Sarahin kans kohti Nürnbergiä. Parin sadan kilometrin automatka oli ihan hyvä elbaushetki edellisen illan jälkeen. Perillä määränpääs oli toooosi kylmä tuuli, joten markkinoilla ei kovin kauaa voinu kiertää yhteen mittaan. Lämmittelypaikkoina käytettiin muun muassa ravintolaa, kahvilaa ja kirkkoa. Markkinat oli kauniit ja myyjiä oli paljon! Mitään ostettavaa ei kuitenkaan löytyny, koska kaikki oli melko kallista.. Tuotteet oli pääasiassa käsityötä, samoin kuin täällä Rosenheimin joulumarkkinoilla. Päivä oli kuitenkin tosi mukava ja rento, kannatti herätä ja lähtiä! Rosenheimiin ajellessa kierreltiin hetki myös Münchenissä autolla ja nähtiin muuten Allianz Arena sinisenä! VAU! Kämpille päästyä olo oli kuin maratonin juosseella. Kyllä uni tuli nopiaa!

On enää muuten 15 yötä ja sitte pääsöö kotia :) Tällä viikolla ohjelmassa on joululahjashoppailua. Ja pitää kai ruveta jo pikkuhiljaa laittamaan niitä laukkuun, et näköö kuinka paljo voi ottaa muuta tavaraa mukaan :) Asensin muuten tänään jouluvalot ikkunalle. On tehny kyllä mieli laittaa ne jo ennemmin, mutta niinku perinteisiin kuuluu, jouluvalot laitetaan vasta Itsenäisyyspäivänä. Voije! Nyt olis sellaanen olo, että huvittais katto Tuntematon Sotilas (vaikka sen osaa jo ulkoa) ja mennä saunaan ja ottaa rennosti. Mutta ei auta ku lähtiä saksan tunnille. Illalla onneksi saa sitte juhlia itsenäisyyttä ja ottaa rennosti!

Vielä näin loppuun, Itsenäisyyspäivän kunniaksi, Maamme laulun sanat. Koittakaapa lukea läpi, sillä turhan harvoin tätäkään laulua tulee laulettua täydellä ajatuksella ja miettittyä sanoja.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?

Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme.

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhäänkotihin
halumme kuitenkin. 

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen. 

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.