Hei taas! Reipas kaks kuukautta Saksas takana! Äkkiä se aika vaan on menny.. Pekankin lähdöstä on jo neljä viikkoa!! Uskomatonta! Eka Adventti tuli ihan puun takaa ja tääki viikko on lähteny käyntiin tosi nopeesti! Maanantaina saatiin Heinin kans yks kauan mieltä painanu kouluhomma lähes valmiiksi, lauantaina olis esitys. Jännittää.. Inhoan esiintymistä englanniksi!

Koska sunnuntaina tuli täyteen kaks kuukautta täällä ”järjestälmällisessä” maassa, ajattelin sen kunniaksi hieman kertoa saksalaisesta elämästä ja sen ihmeellisyyksistä. Ensiksi voisitte lukea ystäväni Iiriksen blogipäivityksen kanadalaisesta elämästä. Löysin siitä yllättävän paljo yhtenäisyyksiä saksalaiseen elämään. http://iirisnanaimossa.blogspot.com/2010/10/kanadan-kummallisuudet.html.

Esimerkiksi täälläkin kaupassa käynti tuottaa tietynlaisia haasteita. Ainakaan tuas meidän lähikaupas ei oo ostoskoreja. Kärryjä kyllä on, mutta niitä on melko vähän ja niihin käy vain euron kolikko. Eli usein kaikki ostokset tulee kerättyä syliin ja siinä sitte saa jännittää leviääkö rahkapurkki lattialle vai no! Jotain hyvääkin täs systeemis on: eipä tuu ostettua mitään ylimääräistä! Toinen, ja paljon isompi, haaste kaupas tulee pakkaamisvaihees. Kassahihnat on usein pitkiä kassan alkupääs, mutta loppupääs kassatuksen jälkeen ei oo ku pieni pöytä. Siinä sitte yrität maksaa ja pakata samaan aikaan. Ns. järkevä pakkaaminen ei oo todellakaan mahdollista saksalaises ruokakaupas, nopeus on valttia. Vaikka mä ny en hirviän hitaana pakkaajana ittiäni pidä, lähes aina kassajono seisoo mun takia ja saan hieman moittivia katseita. Eikä tässä vielä kaikki! Pullonpalautus on sellanen operaatio, jota oon yrittäny välttää niin pitkään kuin mahdollista. Joissain kaupois on automaatit, mut tos meidän lähikaupas on vain pussit, johon pullot heitellään. Ei kai se suuri juttu oo palauttaa noin pari pussia pulloja mitä on kertyny, mut jotenkin se vaan tuntuu niin nöyryyttävältä mennä huonolla saksankielentaidolla selittämään kassaneidille, et mä haluaisin ny palauttaa nää mun vesipotut. Ja taas jono seisoo K. Korvolan takia..

Ruokavalikoima kaupoissa on melko suppeaa. Lihahyllyt on tosi pienet ja jos kaupasta löytyy lihatiski, lemuaa se yleensä koko kaupassa sen verran voimakkaasti, ettei tuu mieleenkään ostaa siältä mitää. Ja sitte siirrytään juustohyllylle. Lähes kaikis paketeis lukoo ”45% fett” tai jotain sen tapaista. Kerran löysin jotain laihdutusjuustoa, jonka rasvaprosentti oli 18. Ainut huono puoli on, että siinäkin paketis kaikki viipaleet on lähes sentin paksuusia. Mites sitte leikkelepakkaukset? Toisaalta on ihan kiva tälläses yhden hengen taloudes, että pakkaukset on pieniä, mutta eikö kolmen viipaleen pakkauksen mee jo vitsin puolelle? On siis poka maharotoon ikävä suomalaiseen ruokakauppaan! Polar-juusto, palvikinkkupaketti, lihahylly, heviosasto: kaipaan teitä! Sitten viä leipiin. Nehän on yleensä niin vaaleita kuin vain voi. Onneksi niis edes käytetään siemeniä ja kokojyviä silmänlumeena. Tosi hyvällä tuurilla voi löytää ruisleipää, josta kuitenkaan ei voi puhua samas lausees suomalaisen, kunnon ruisleivän kans. Mitäs sitte leivän päälle laitettais? No tietenkin Nutellaa eli maapähkinävoita. Maistoin sitä kerran Würzburgis aamiaisella ja hyije soli makiaa! Eipä tartte enää toiste maistaa. Ei siis voi ku suuresti ihmetellä näitä saksalaisten ruokatottumuksia. Mutta, eipä täälä kyllä anorektikoita näykkää. Ei myöskään sidukkapöheittyneitä nuoria. Rasvaista ja makeaa ruokaa syövät ja kaljaa juotavat saksalaiset ovat ”friskin” ja pehmoosen näköösiä. En tiedä onko se huono asia. Mielummin ny näitä kattoo kuin suomalaisia ylipainoisia ihmisiä.

Kouluruokailusta oon kirjottanu jo ennemminkin, mutta pitää viä toistamiseen päivitellä. Jos Suomes pääruokana olis pullaa vanijakastikkeella, lättyjä rahkatäytteellä tai omenapiirakkaa, eikö se saisi jo terveystantat huutamaan? No täällä ei. Se on ihan normaalia! Ja sitte liharuuat. Rasvaa riittää niin paljo, ettei kastiketta edes tartte. Usein lihapalois olevat läskipalat tosin pakottaa syömään jotain muuta. Sitten salaatti. Sehän on sitte kallista; 100g/0,75€. Äkkiä tuloo muutamalle tomaattiviipaleelle ja kurkkusuikaleille hintaa. Ja sitte lisukkeet. Perunamuusis on enemmän voita kuin perunoita, pasta on niin vaaliaa että melkeen läpi näköö ja normaalit perunatki on huljutettu joko kananmunas tai rasvas. Älytöntä! Onneksi lähellä on hyvä kuntosali, muuten olisin jo aikoja sitte saanu mennä vaateostoksille…

Iiriksen blogissa mainitaan myös ah-niin-ihanat kokolattiamatot. Hyie! Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon kärsivällisyyttä, sopeutumiskykyä ja itsehillintää mä oon täälä pikku opiskelijakämpässäni tarvinnu! Mä en vain saata kävellä täällä ilman lipsuttimia tai muita kenkiä, on tää ruskia ja läikikäs matto sen verran kuvottava. Muuta en voi ku todeta, että ikävöin omaa rakasta lattiamoppia ja normaalia matotonta lattiaa! Vielä siivoushommista. Astioiden kuivauskaappia ei täälläkään tunneta, kaikki astiat pyyhitään pyyhkeisiin. Pyykkituvassa on vain kuivausrumpuja, eikä kuivaustelineitä näy mailla halmeilla. Mutta eipä kämpäs voisi oikein mitään kuivatakkaa, koska ilma ei liiku mihinkään. Iiris mainittee myös ovien lukot. Täällä ne ei oo ihan niin työläitä ku Kanadas, mut kyllä mulla kuukausi meni, ennekö opin niitä käyttämään. Kaikkista rasittavinta on se, ettei ovet mee lukkoon ilman avainta. Sä puet vaatteet päälle, laitat hanskat käteen ja pistät avaimet laukkuun. Ja kun pääset käytälle, muistat et, ”ai niin, perhanan saksalaiset lukot” ja rupiat kaivamaan avaimia laukusta. Siinä vaihees, ku ovi on lopulta lukos, oot jo myöhäs sovitusta tapaamisesta tai tunnilta.

Koviin patjoihin ja huonoon tyynyyn oon jo tottunu. Täällä muuten tyynyt on 80x80cm! Mutta vaikka mäkin tartten aina kans tyynyä, ei tuo yks iso korvaa kahta pientä. Onneksi äitee ja iskä toi yhden suomalaisen tyynyn, niin tuloo uni paremmin! Talot on täällä aika suuria. Ainakin maaseudulla. Niis asuu varmaan koko suku, sillä melkein poikkeuksetta kaikki on 3-kerroksisia, miljoonaikkunaisia tupia. Kiitos suomalaisen rakennuskulttuurin, talot ovat pienempiä eikä koko suku mahdu asumaan saman katon alla. :) Vaikka ollaan Saksassa ja kaikki luulee, et täällä on paljon hienoja autoja, on totuus toinen. Samalla lailla täälläkin on romuja. Ei ehkä niin paljo ku Suomes, mut kaikkea näkee. Toki autot on paremmin varusteltuja ja isommilla koneilla, kuin Suomen vastaavat. Mietin tuas joku aika sitte, et voije mun on ikävä autolla ajamista!! Osaakohan sitä enää ajaakkaa 2,5kk:n tauon jälkeen. Täs vaihees joku kuittais, et ookko sä osannu koskaa viä ajaa? :D Kysyin Pekalta tuas eileen, et kai mä saan ajaa Seinäjoen juna-asemalta kotia sitteku tuun Suomeen. Vastaus oli ”Katotaan ny eka kuinka selviydyt parkkipaikalla ajamisesta, teen vasta sen jälkeen päätöksen, voiko sua päästä normaaliin liikenteeseen.” Kiitos.

Ikinä en olis uskonu, et joudun/suostun asumaan joskus kimppakämpäs. No niin pääsi kumminkin täällä käymään. Ei tämä kyllä niin kamalaa oo ku kuvittelin. Kämppis on hiljainen eikä huudata musiikkia tai pidä muuta meteliä. Muutamat asiat kyllä ärsyttää hyvin paljon. 1. Se jättää vessanpöntön kannen auki, jolloin järkyttävä haju nousee jostain putkiston uumenista vessaan. 2. Kun se tiskaa astioista, se jättää ne kuivamaan tiskipöydälle. Siinä ei olis mitään pahaa, jos se kuivais tiskipöydän kaikesta siitä vesimäärästä, jonka se saa siihen taiottua yhden murokupin tiskauksen aikana. Mutta kun se jättää kaiken siihen tiskipöydälle kuivamaan, voitte kuvitella minkä näkönen se on tän superkalkkisen veden ansiosta. Sitte mä joudun sen siivoamaan kaiken maailman kalkinpoistoaineilla, et se olis edes pikkasen siistimmän näkönen. Mites sitte muu siivominen? En tiedä miten näitä saksalaisia nuoria opetetaan siivoamaan, mut tämän likan äitee on varmaan hoitanu siivouksen. 3. Jos kämppikseni imuroi, se ulottuu tasan hänen oman huoneensa kynnykseen eikä yhtään pidemmäs. Keittiö, vessa ja suihku siis mun harteille. 4. Mites sitte vessan peseminen? Täälä Saksas vissiin riittää, et pyyhitään rätillä allas? Joo no mulle ei. Ja taas Kipa siivoaa…

Tän tekstin perusteella varmaan tuntuu, et mun elämä täällä on stressaavaa ja kurjaa. Ei todellakaan! Kaikkeen tottuu! Mun itsehillintä on kasvanu norsun kokooseksi ja osaan tän reissun jälkeen varmaan sopeutua mitä ihmeellisimpiin juttuihin! Mä oon niin muuttunu ihminen ku palaan täältä! ;) HAH!

Vielä 20 yötä ja sit pääsee ihanaan Suomeen rakkaiden ihmisten tyä! Voije ku ei meinaa malttaa odottaa! Tosin tämä viimeinen kuukausi ennen joulua on varmasti parasta aikaa koko vaihdos. Joulutunnelma on täällä niin rento ja ihana, ettei tätä haluais missata! Vaikken oo juurikaan ostanu mitään lahjoja vielä, ei mulla oo stressiä. Kyllähän ne ehtii. Juo vain Glühweinia ja ottaa rennosti, unohtaa kouluhommat ja nauttii hyvästä seurasta, niin joulu tulee ennen kuin huomaakaan. Joulumarkkinat on jotain sellaista, mitä tulee varmaan seuraavina jouluina kaipaamaan. Kauniita kojuja ja kiireetöntä tunnelmaa; ihana joulunodotus <3 Ja mikä parasta! Täällä on nyt noin 20cm lunta ja koko aika tuloo lisää :) Pakkasta on ollu parhaimmillaan noin 10 astetta. Teiden aurauksesta nämä ei kyllä ymmärrä mitää.. Mutta asiaan palatakseni: Suomalaisten pitäis ottaa mallia täkäläisestä joulunodotuskulttuurista. Täällä ei turhia stressata, vaan nautitaan! :)

Ikävä Suomeen on iso, mutta se on sellasta hyvää ikävää. En itke itteäni uneen tai linnoittaudu kämppääni suremaan kaipuutani. Ikävä on sellasta hyvää ja mieltälämmittävää. Parasta on, kun tietää kuinka ihanaa on päästä kotia pitkän odotuksen jälkeen. Tiedoksi sinne Suomeen! Pekka: kämppä vois olla perussiisti kun tuun, teen kumminkin joulusiivot viä. ;) Ruuaksi lihapullia ja perunamuusia, jos ehdit, niin myös salaattia. Äitee vois kattaa pöytää karjalanpiirakoita, ruisleipää ja jotain hyviä leivonnaisia. :) Iskälle tiedoksi, että haluaasin joululomalla ajella vähä Mexicolla jos vain mahdollista..

Mutta nyt taas pitää syventyä kouluhommiin. Ja ehkä vähä suunnittelen joululahjoja siinä samalla ;) Ja kuuntelen joululauluja! :) Suosittelen kaikille Suvi Teräsniskan joululauluja! Ne on tosi ihania <3

Stressitöntä ja rauhallista alkanutta joulukuuta kaikille! :)

 

Ps. Teen tutkimusta, et ketkä kaikki tätä blogia lukee. Kun oot lukenu tämän, pistä jotain kommenttia tuleemaan! Oma nimikin riittää eikä välttämättä tartte muuta kirjoottaa :) Kiitos!