Otsikkoon voi helposti tiivistää menneen viikon tapahtumat. Kirjootin viimeksi reilu viikko sitte tiistaina. Silloon lupasin päivittää kuulumisia viikonloppuna, mutta se sitte vähä jäi. Marraskuun alkupuolella rupesin miettimään, että miks mä lähtisin kotia jouluviikolla tiistaina? Mikä järki ylipäätään oli buukata lennot tiistaille? Ei ymmärrä. Ja siitä se ajatus sitte lähti. Selailin lentoja München-Helsinki ja München-Vaasa. Löysin halvat lennot ja päätin, et vaikka siinä ny menööki rahaa ”hukkaan”, ku varaan toisen paluulennon, niin kyse ei oo kumminkaan niin suurista summista, että mun talous siihen kaatuus. Perhe yllättyis ja saisin tehdä joulua ihan kaikes rauhas :)

Viime keskiviikko ja torstai meni pakkailles ja jännittäes. En meinannu millään pysyä paikoollani. Keskiviikkona meillä oli ”pikkujoulut” Erasmus-porukalla ja vaihdettiin pienet lahjat. Oli toooosi mukavaa! Ja tuli jo valmiiksi ikävä kaikkia. Torstaiaamuna heräsin varhain ja siivosin kämpän niin puhtaaksi kuin kokolattiamatollisen huoneen voi. Pesin loput pyykit ja pakkasin laukkuja. Iikka tuli hakemaan mun tavaroita päivällä ja sen jälkeen suurin stressi lähti, ku tiesi, et joululahjat on turvas :) Torstai-illalla oli viimeinen kuntosalikäynti tälle vuodelle ja katottiin myös viimeisen kerran yhdes joulukalenteria Minnan kans. Ilmassa oli haikeutta ja jännitystä. Uni ei meinannu tulla millään.

Aamulla oli epätodellinen olo. Ei millään meinannu tajuta, et tänään kotia!! Mä jopa torkutin herätyskelloa. Miettikää mikä riski?! Kiire ei onneksi tullu. Ei ennen julkisia kulkuvälineitä. Bussi oli myöhäs, samoin junat. Ku päästiin lentokentälle, meitä vastas oli kaaos. Oli jo varautunu siihen, et lennot on myöhäs, koska sato lunta. Uskomatonta, kuinka pieni lumentulo voi saada puoli Eurooppaa ihan sekasin!! Mun lennon piti lähtiä 10.25 ja ku pääsin kentälle, taulu näytti uudeksi lähtöajaksi 11.40. Otin välittömästi puhelun Päiville, että turha tulla hakemaan mua Vaasasta klo 15.20, koska myöhästyn jatkolennolta. Se oli kyllä siinä vaihees tietoinen mun myöhästymisestä, koska oli ajan tasalla lentojen myöhästymisestä. Erkkilät oli ainoat, jotka Suomes tiesi tos vaihees mun tulosta. Tosin ne oli kyllä sitä mieltä, et mun olis pitäny ilmoottaa edes Pekalle etukäteen tästä, et se tietäis pikkasen valmistautua. En uskonu niitä, vaan päätin yllättää, ittepäinen kun oon. No, uus jännitysmomentti tuli lähtöselvitysjonos, joka oli puolen kilsan pituunen.. Heini jonotti kiltisti mun kans ja tunti siinä monikansallises jonos meni yllättävän nopiaa. Heini porukat oli tulos viikonlopuksi Rosenheimiin ja niidenkin lento oli kaks tuntia myöhäs, joten kuluipa Heininkin odotteluaika ”rattoosasti”. Siinä kun jonottaes ihmetteli ympärillä olevaa hälinää, huomas kuinka väen seas oli rynnäkkökiväärein varustettuja poliiseja. Kait ne rättipäitä tarkkaili ja hyvä niin!

Kun lopulta pääsin tiskille luovuttamaan laukkuni ruumaan, virkailija kysy, et onko mulla laukus mitään sellasta, mitä tarttisin pariin päivään. Onneksi ei, siinä hälinäs ei olis viittiny ruveta laukkua avaamaan. Sen jälkeen olin ihan varma, että laukku ei saavu mun kans samaan aikaan Vaasaan ja olin kiitollinen siitä, et pistin kaikki tärkeimmät jutut käsimatatavaroihin. Sitte oli hyvästien aika ja olo oli yksinäinen. Nyt ei olis enää Heini mun turvana ja seurana. Jos lento olis lähteny ajallaan, en olis varmaan ehtiny ajois. Olin portilla 10.20. Loppujen lopuuksi lento lähti klo 13. Mulla oli lennolle varattuna tekemistä, mutta ei jostain syystä ekonomian tenttiin lukeminen kiinnostanu. Kaamia jännitys koko matkan. Nimittäin Mynkyn kentällä ne sano, et vasta Hesas saa varattua jatkolennon. Ku kone sitte laskeutu rakkaaseen Suomeen ja pääsin kentällä sisätiloihin, pyörin ku ”mikä missäkin” ainakin 15 minuuttia ja ettin henkilökuntaa. Löysin lopulta palvelutiskin, jonotin, jonotin ja jonotin ja sitte ku pääsin puheelle, niin ne ilmotti, et Blue1:n liput myydään toiselta tiskiltä ja että se tiski on tyhjä. Noniin, hieno homma. Lähdin juoksemaan toiseen päähän terminaalia. Siinä juostes soitin Päiville ja kerroin kuinka nyt vastustaa. Se käski ottaa rauhallisesti ja jatkaa ettimistä. No, tein kuten käskettiin ja löysin lopulta tiskin, johona oli joku nainen. Se sai mulle paikan seuraavalle lennolle Vaasaan, mutta kun se yritti soitella mun laukun perään, ei siitä ollu havaintoa. Siinä vaihees tuntu ihan samalta, et oliko se laukku Mynkys vai Hesas. Pääasia, et pääsisin kotia. Kun sitte taas soitin Päiville ja kerroin saapumisaikani olevan noin klo 20 (tämäkin lento yli tunnin myöhäs) niin eikähän Pekalta tuu viesti, et se lähtee Sportin peliin! Siis mitä?! Ei voi! Mulla ei oo kotiavaimia, eikä se muutenkaan käy! Soitin taas Päiville ja kysyyn neuvoa. Se käski soittaa Pekalle. Eli sai tahtonsa läpi; Pekalle piti ilmottaa etukäteen. Siinä sitte soitin muina miehinä Mäkiselle tyylin, et ”Moi moon Hesan kentällä”. Olihan se ”vähä” yllättyny :D Mä en kyllä oikeen muista siitä puhelusta mitään, koska olin niin sekaasin. Siis ihan pelkästän stressistä, nälästä ja jännityksestä. Sitte oli jo pakko ettiä ruokaa. Kello oli jotain kuus illalla ja olin siihen mennes päivää syöny vähä rahkaa, puolikkaan omenan ja yhden leipäviipaleen. Mutta eipä se nälkä siinä jännitykses tuntunu. Ostin sämpylän, jogurtin ja tripin, makso vaivset 8,40€. Tervetuloa Suomeen ja Helsinkiin! Kiitos! Voi poijjat!

Lento siis tosiaan lähti sitte puolitoista tuntia myöhäs. Kone oli pieni potkurikone. Täs vaihees on pakko heittää ilmaan kysymys, onko kaikki stuertit homoja? Ku ekalla lennolla oli henkilökunnassa Juho, jonka ääni oli naisellisin koko henkilökunnasta, ässä suhaji, tukka oli pitkä ja käsi heiluu. Voije oli vaikia pidättää naurua. Ja sitä paitsi Juho kerto kovaan ääneen, kuinka ”Mä oon himas vasta kuudelta, ku dösäki on varmaan myöhäs!”. Voi apua. Toisella lennolla oli vähintään yhtä naisellinen stuertti, joka nosteli käsilaukkuja ylähyllylle NIIN törkiän tyttömäisesti, että melkein oksettamaan rupes. Ja onneksi se ei unohtanu sitä nättiä hymyään missään vaihees lentoa. Yritä siinä sitte olla normaalisti.

Kun lento saapu Vaasaan, oli niin helpottunu ja ihana tunne ku vain voi olla! Lasin läpi näin Pekan enkä meinannu millään jaksaa odottaa et pääsen rutistamaan ja pussaamaan sitä kuuden ja puolen viikon tauon jälkeen! Ku laukut sitte saapu, ei mun limen vihriää Samsoniteä näkyny. Arvasin. Mut en mä jaksanu ressata. Kävin ilmottamas sen tiskille ja päästiin lähtemään kotia. Voi ku oli ihana olo! <3 Autolla en uskaltanu ajaa, oli sen verran sekava olo.

Mentiin ensiksi kotia Laihialle. Monet on kysyny, et oliko siä siistiä. Voin kertoa, et kyllä oli! Hyvin oon kouluttanu Pekan ;) Kauaa ei ehditty kotona olla, koska halusin lähtiä Kyrööhi ja kotiakotia. Tiesin, et äitee on kokoukses. Tallis oli valo ja päätin mennä sinne ensimmääseksi. Tosin isä käveli pihalla vastaan ennen kuin ehdin ovesta sisään ja soli aika yllättyny ja ihmetteli mitä mä kotona teen! Minna huomas mun tulon keittiön ikkunasta, tosin se oli ekana ihmetelly, et miks äitee tuli kotia Pekan kyytillä. Ku pääsin tupahan, halusin heti syödä karjalanpiirakoita ja passitin Minnan laittamaan saunaan valkian. Mikaki saapu illan mittaan kotia ja ilme oli näkemisen arvoonen ku se hoksas, et istun keittiön pöydän äääres. Mikään ei vetäny kyllä vertoja äiteen ilmeelle! Ensin kuulu jotain puhetta kokouksesta ja ku se pääsi keittiöön ja huomas mut, kuulu kiljahdus ja suu loksahti auki :D Aivan mahtavaa! Yllätys siis onnistu lähes täydellisesti! Kyllä oli ihana mennä nukkumaan omaan sänkyyn oman kullan kainaloon <3

Aamulla lähdettiin Seinäjoelle sormusostoksille. Ne löyty heti ekasta liikkeestä ja oli just sellaset ku olin halunnu; 5,5mm valkokultaaset ja samanlaiset molemmilla. Kävi myös hyvä tuuri siinä mieles, et ne sai mukaan viä saman päivän aikana kaiverruksineen. :) Jouluruuhkas ei kovin paljo tehny mieli shoppailla, eikä onneksi tarvinnukkaa. Kotimatkalla piipahdettiin Mumman ja Paapan työnä Tuuralas vaihtamas kuulumiset ja näyttämäs sormuksia. Sillä aikaa ku oltiin kaupungilla, oli äitee leiponu piirakoita ja leipää. Voi että oli hyvää pitkästä aikaa!! Sunnuntai meni jouluverhoja neuloes ja illalla sain Pekan lähtemään Kauneimpiin joululauluihin Laihian kirkkoon. Joulumieli kasvoi kasvamistaan! Päivän piristys oli matkalaukun saapumine taksilla. Mutta oli se poka likaanen! Ei paljo vihriäksi olisi tunnistanu!

Tämä viikko on menny siivotes ja joulujuttuja tehdes. Tänään mennään Kyrööhi ja alotetaan rauhallinen joulunvietto. Aaton molemmat viettää kotonaan ja joulupäivänä on vuoros reissu Kauhajoelle ja Jurvaan, sunnuntaina mennään Jalasjärvelle.

On siis aika toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa! Jos en ennen vuodenvaihdetta ehdi kirjoitella, niin toivottelen myös vauhdikasta uutta vuotta! :) Kirjoittelu tänne jatkuu viimeistään ennen loppiaista ja 8. tammikuuta on lento takaisin Mynkkyyn. Sitä ennen nautin täysillä joulusta, läheisistä ja hyvästä ruuasta!