Niin se viikko vierähti! En ehtiny sitte päivittää blogia ennen kotiinlähtöä, oli sen verran siinä ohojelmaa! Maanantaiaamuna ajattelin ennen tenttiin lähtöä katsastaa mitä maailmalla tapahtuu, mutta kone ei enää lähtenykkää päälle. Edes Pekan etätuki ei saanu sitä toimimaan, joten blogipäivittely ei onnistunu. Kone ei onneksi menny niin hajalle, että olis tiedostot kadonnu. Tentit meni niinku meni. Maanantainen oli suht iisi, mutta tiistain omaan en jaksanu edes panostaa, koska olin niin varma, etten sitä läpääse. Saksalaiset (tai ainakin Rosenheimin Amk:n) opiskelijat on ihan kamalia pänttäämään. Joulun jälkeen paikallisia opiskelijoita ei juuri muuten nähny ku nenä kirjas. Kait siä on sellaanen tapa, että kaikki mahdollinen opetellaan ulkoa ja paahdetaan täysillä ilman muuta elämää kuukausi ennen tenttiä. Sit ihmetellään tentis, ku hups vaan, tulipas ihan totaalinen ”black-out” ja sitte itkettää. Suomes ei varmaan kukaan opiskele edes yo-kirjotuksiin noin kaamiasti ku saksalaiset normi tenttiin.

Nojoo, se siitä. Eli tentit oli ja meni, keskityin sunnuntaina ja maanantaina enemmän pakkaamiseen kuin lukemiseen. Tiistaina tentin jälkeen lähdin heti kohti Münchenin lentokenttää. Pekka nimittäin tuli hakemaan mua kotia :) Kyllä toisen näkeminen pitkän tauon jälkeen on vain niin ihana tunne! <3 Koska meillä oli yhteistä aikaa perjantaihin asti kierrellä Rosenheimin lähistöllä, oltiin päätetty vuokrata auto. Jännityksellä odotettiin, et minkähän ne meille antaa. Ja minkäs muunkaan avaimet meille annettiin, kuin Chervolet Nubira 1,6:n. Oli poka ihana farmari, NOT! :D Noo, auto ku auto. Tainno.. Liikkeelle se kumminkin lähti. Käytiin ensimmääseksi matkalla Rosenheimiin kattomas Allianz-arenaa. On se jännä! Baanalla yritettiin ajaa lujaa. Ei vaan meinannu Chevy oikeen kulkia, 150km/h oli huiput. Ja moottorin ääni oli sellaanen, että se räjähtää hetkellä millä hyvänsä :D Turvallista matkaa! Illalla käytiin suomi-porukalla syömäs italialaises ravintolas. Hauskaa riitti ja ilta jatkui pienillä pippaloilla Sinnlosis. Tosin väsy alkoi painaa pitkän päivän päätteeksi..

Keskiviikko aamu alko varhain ja suuntana oli Innsbruck ja Garmish-Partenkirchen.  Maisemat oli UPEET!  Ja sää aurinkoinen ja pakkasta muutama aste! Ei voi siis sanoin kuvailla niitä maisemia, ne pitää itte nähärä! Kuinka noita vuoria voi vain jatkua loputtomiin ja niiden ihmettelyä ja ihailua ei vain voi lopettaa?! Uskomatonta! Eka kunnon pysähdys oli Innsbruckis jossain vuoren rinteellä, josta näky nätisti koko kaupunki. Siä olis ollu sellaanen yleisöhissikin, mutta en saanu Pekkaa mun mukaan enää korkiammalle. Ajettiin viä toiselle puolelle Innsbruckia eli mäkihyppytornin juurelle. Tosin ihan juurelle ei päästy, koska turvamiehet käveli vastaan. Olis sinne kai sisälle päässy, jos olis maksanu 8,5€ per pää. Laihialaisuus voitti ja ihailtiin mäkiä vain ulkopuolelta, josta sen todennäköösesti näki parhaiten :) Matka jatkui upeita vuoristoteitä pitkin kohti Garmish-Partenkircheniä. Vuoristotiet oli aika huikeita ja ehkä liian haastavia meidän vuokra-Chevylle. Yhtä ylämäkeä kun kivuttiin kolmosvaihteella ylös, niin eikähän moottorin vikavalo syty. Olihan kysees toki 15tkm ajettu auto. Nooo, no stress! Auto hetkeksi mäen päällä parkkiin, pieni katsaus konepellin alle, auto käyntiin ja matka jatkui, vikavaloki sammu!

 

 

 

Garmish-Partenkirchen oli mukava pikku alppitalokylä. Oikein nätti! Siellä kierreltiin ja ihailtiin hyppyrimäkeä ihan juuresta. Vaikka siellä alko MM-kisat viikonloppuna, pääsi sinne käppäälemähä ihan normaalisti, toisin kuin Innsbruckin mäen juurelle. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja ihmisiä meni ristiin rastiin. Kierreltiin hetki myös kyläs ja ihailtiin ihania alppitaloja. Illalla suoritin loput pakkaamiset sellasten kamppeiden osalta, jotka sain menemään rekalla Suomeen. Palvelu pelaa ;) Illalla oli pienet jäähyväisbileet, joissa kävin halailemas kaikki paikallaolijat. Pieni haiku kyllä tuli, ku mietti et niitä ihmisiä todennäköisesti ei näe enää koskaan.. :/

Torstaina oli vuoros Chiemsee-järvi, Spitzingseen laskettelukeskus ja huviajelua. Käytiin myös aamusta Flinzbachis viemäs mun kengät jne. muu kerääntyny roina rekan kyyttiä, joka lähti kohti Suomea. Chiemsee-järveä ei oikeen näkyny, koska ilma oli sumuinen. Sieltä poispäin ajelles kuitenkin aurinko rupes paistamaan ja ilma oli tosi nätti. Halusin näyttää Pekalle myös Spitzingseen laskettelukeskuksen ja sinne johtavan upean tien. Perillä istuttiin hetki rinneravintolan terassilla ja nautittiin lämpöösestä ja aurinkoosesta ilmasta :) Loppupäivä sujui pakkailles. Saatiin yhteistoimin pakattua mun loput tavarat nopiaa ja lähdettiin sen jälkeen syömään viimmeistä kertaa Rosenheimin iltaan :) Paikaksi valittiin italiailainen ravintola ja sen huippu pasta-ateriat!

Perjantai alko aikasin. Sain jopa Pekan herätettyä ajois, koska vein lakanat koneeseen :D Pakkaamiset ja siivoamiset sujui mukavasti yhteistyös ja jo kympin mais oltiin valmiita lähtemään kohti lentokenttää. Jotenkin mieli ei ollu kumminkaan haikia, koska oon suunnitellu tulevani käymäs Rosenheimis vielä kesällä uudestaan. :) Toki vähä oli semmonen tyhjä olo, et täskö tää ny oli?

Matka kentälle ja auton palautus suju ongelmitta. Check-innis oli pientä jännitystä, ku laukuis oli muutama kilo ylipainoa. Onneksi se puntaroija oli mukava ja anto meille armahduksen :) Koneet oli aikataulus ja kaikki meni mallikkaasti. Lennoille ostin sudoku-vihon ja sain Pekankin koukutettua niihin ;) Kaikki muu meni lennoilla mallikkaasti, paitsi että nousuis ja laskuis meinasin ruveta itkemään, koska korviin sattu NIIN paljo! Ei ikänä ennen oo tuntunu noin kipeeltä.. Ehkä täs jotain flunssaa meinaa siis pukata.. Lento oli Vaasas puoli yhdeksän aikaan illalla. Oli ihanaa, ku äitee ja isä tuli hakemaan kentältä. :) Kyllä oli mukava olla taas Suomes!! :) Kotiin päästyä lämmitettiin sauna ja sen jälkeen ei kauaa tarvinnu unta odotella. Oli poka juhlaa nukkua omas sängys muhkialla tyynyllä ja peitolla! Aijje!

Viikonloppu kului laukkuja purkaes ja nautiskelles. Eilen oltiin Lapuan SM-sprintis kattomas kisoja ja kannustamas mun veli voittoon ;) Aiettä mä olinkin jo kaivannu autourheilua! Ja kotia!!

Moni on kyselly, onko mun jo ikävä Rosenheimiin. Ei mun viä oo. Mutta varmasti tuloo. Nyt lähinnä tuntuu siltä, että oon taas Suomes vaan lomalla.. Ei oo viä sisäistäny sitä, et vaihto oli ja meni. Mutta oli se mahtavaa aikaa! Ikimuistoista, ihanaa ja mieleenpainuvaa! :) Päivääkään en vaihtaisi pois! Mutta kyllä mä Suomeen silti koko aika kaipasin. Joulun jälkeen kaipasin erityisesti kunnon talvea. No, sitä riittää täällä kotona! :)

Nyt keskityn laukkujen purkamiseen ja järjestelyyn. Pyykkiä on tullu pestyä reissun jälkeen seittemän koneellista... :) Seuraavaksi olis edes vaatekaappien siivous. Kun tämä elämä tästä tasaantuu ja se kaipuu RO:honkin todennäköisesti iskee, kirjoitan taas. Se tapahtuu varmaankin ens viikolla. Ajattelin myös kirjoottaa jonkinlaisen ”muistilistan” tai ”vinkkilistan” vaihtoon lähtijöille :) Eli älkää viä lopettako blogin lukemista! Palaillaan!

Moikka!

Ps. Lisään kuvia kuvagalleriaan ku ehdin niitä 580 kuvasta valkata :)