..olin jännityksestä jäykkänä ja tippa silmäkulmassa. Olin siis vuosi sitten lähdössä vaihtoon. (Voitte lukeavuoden takaisia ajatuksia täältä blogista, vuoden 2010 syyskuu – kansiosta)

Kuinka siitä voi olla jo vuosi?!?! Ja kotiinpaluustakin on jo melkein 8kk enkä oo siltikään saanu aikaseksi kirjotettua pientä yhteenvetoa siitä, miten elämä on lähteny kulkemaan vaihdon jälkeen! Uskomatonta, kuinkakiireistä tämä elämä voi olla!

Toisaalta haluaisin siirtää kelloja vuoden taaksepäin, mutta ehkä kumminkin suurin osa mua haluaa elää tätä aikaa, vaikka nyt onkin aika stressaavaa. Vaihto oli ihana, mieleenpainuva ja uskomaton kokemus, jota en antais pois mistään hinnasta! Siellä tapasin ihania uusia ystäviä, jotka toivottavasti saan pitää aina lähellä. Siellä myös ymmärsin perheen ja kodin tärkeyden. J

Ja mitäs mä oon sen jälkeen touhannu? Viimeisen 8kk:n aikana oon tehny töitä, töitä ja töitä ja taka-alalla on koko sen ajan kummitellu jo kirosanaksi muodostunut ONT. No, on mulla ollu kivaaki! :D Ihana kesä, uusi koti ja kaikkea muuta kivaa! Niin ja matka Rosenehimiin! Ihan kuin olis kotia menny! J

Mutta tän pidemmittä puheitta, on aika taas rientää. Haaveissa on, että kun koulu on ohi joulukuun alussa, aloitan uuden blogin pitämisen. Kaipaan vapaata kirjoittelua!! Ilmoitan täällä sitten uuden osoitteen.

Kiitos kaikille, jotka on lukenu mun kirjotuksia ja kommentoinu. Muistan vieläkin, kuinka ne kaikki lämmitti mieltä, kun oli kaukana kotoa! <3

-Kipanne

Niin se viikko vierähti! En ehtiny sitte päivittää blogia ennen kotiinlähtöä, oli sen verran siinä ohojelmaa! Maanantaiaamuna ajattelin ennen tenttiin lähtöä katsastaa mitä maailmalla tapahtuu, mutta kone ei enää lähtenykkää päälle. Edes Pekan etätuki ei saanu sitä toimimaan, joten blogipäivittely ei onnistunu. Kone ei onneksi menny niin hajalle, että olis tiedostot kadonnu. Tentit meni niinku meni. Maanantainen oli suht iisi, mutta tiistain omaan en jaksanu edes panostaa, koska olin niin varma, etten sitä läpääse. Saksalaiset (tai ainakin Rosenheimin Amk:n) opiskelijat on ihan kamalia pänttäämään. Joulun jälkeen paikallisia opiskelijoita ei juuri muuten nähny ku nenä kirjas. Kait siä on sellaanen tapa, että kaikki mahdollinen opetellaan ulkoa ja paahdetaan täysillä ilman muuta elämää kuukausi ennen tenttiä. Sit ihmetellään tentis, ku hups vaan, tulipas ihan totaalinen ”black-out” ja sitte itkettää. Suomes ei varmaan kukaan opiskele edes yo-kirjotuksiin noin kaamiasti ku saksalaiset normi tenttiin.

Nojoo, se siitä. Eli tentit oli ja meni, keskityin sunnuntaina ja maanantaina enemmän pakkaamiseen kuin lukemiseen. Tiistaina tentin jälkeen lähdin heti kohti Münchenin lentokenttää. Pekka nimittäin tuli hakemaan mua kotia :) Kyllä toisen näkeminen pitkän tauon jälkeen on vain niin ihana tunne! <3 Koska meillä oli yhteistä aikaa perjantaihin asti kierrellä Rosenheimin lähistöllä, oltiin päätetty vuokrata auto. Jännityksellä odotettiin, et minkähän ne meille antaa. Ja minkäs muunkaan avaimet meille annettiin, kuin Chervolet Nubira 1,6:n. Oli poka ihana farmari, NOT! :D Noo, auto ku auto. Tainno.. Liikkeelle se kumminkin lähti. Käytiin ensimmääseksi matkalla Rosenheimiin kattomas Allianz-arenaa. On se jännä! Baanalla yritettiin ajaa lujaa. Ei vaan meinannu Chevy oikeen kulkia, 150km/h oli huiput. Ja moottorin ääni oli sellaanen, että se räjähtää hetkellä millä hyvänsä :D Turvallista matkaa! Illalla käytiin suomi-porukalla syömäs italialaises ravintolas. Hauskaa riitti ja ilta jatkui pienillä pippaloilla Sinnlosis. Tosin väsy alkoi painaa pitkän päivän päätteeksi..

Keskiviikko aamu alko varhain ja suuntana oli Innsbruck ja Garmish-Partenkirchen.  Maisemat oli UPEET!  Ja sää aurinkoinen ja pakkasta muutama aste! Ei voi siis sanoin kuvailla niitä maisemia, ne pitää itte nähärä! Kuinka noita vuoria voi vain jatkua loputtomiin ja niiden ihmettelyä ja ihailua ei vain voi lopettaa?! Uskomatonta! Eka kunnon pysähdys oli Innsbruckis jossain vuoren rinteellä, josta näky nätisti koko kaupunki. Siä olis ollu sellaanen yleisöhissikin, mutta en saanu Pekkaa mun mukaan enää korkiammalle. Ajettiin viä toiselle puolelle Innsbruckia eli mäkihyppytornin juurelle. Tosin ihan juurelle ei päästy, koska turvamiehet käveli vastaan. Olis sinne kai sisälle päässy, jos olis maksanu 8,5€ per pää. Laihialaisuus voitti ja ihailtiin mäkiä vain ulkopuolelta, josta sen todennäköösesti näki parhaiten :) Matka jatkui upeita vuoristoteitä pitkin kohti Garmish-Partenkircheniä. Vuoristotiet oli aika huikeita ja ehkä liian haastavia meidän vuokra-Chevylle. Yhtä ylämäkeä kun kivuttiin kolmosvaihteella ylös, niin eikähän moottorin vikavalo syty. Olihan kysees toki 15tkm ajettu auto. Nooo, no stress! Auto hetkeksi mäen päällä parkkiin, pieni katsaus konepellin alle, auto käyntiin ja matka jatkui, vikavaloki sammu!

 

 

 

Garmish-Partenkirchen oli mukava pikku alppitalokylä. Oikein nätti! Siellä kierreltiin ja ihailtiin hyppyrimäkeä ihan juuresta. Vaikka siellä alko MM-kisat viikonloppuna, pääsi sinne käppäälemähä ihan normaalisti, toisin kuin Innsbruckin mäen juurelle. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja ihmisiä meni ristiin rastiin. Kierreltiin hetki myös kyläs ja ihailtiin ihania alppitaloja. Illalla suoritin loput pakkaamiset sellasten kamppeiden osalta, jotka sain menemään rekalla Suomeen. Palvelu pelaa ;) Illalla oli pienet jäähyväisbileet, joissa kävin halailemas kaikki paikallaolijat. Pieni haiku kyllä tuli, ku mietti et niitä ihmisiä todennäköisesti ei näe enää koskaan.. :/

Torstaina oli vuoros Chiemsee-järvi, Spitzingseen laskettelukeskus ja huviajelua. Käytiin myös aamusta Flinzbachis viemäs mun kengät jne. muu kerääntyny roina rekan kyyttiä, joka lähti kohti Suomea. Chiemsee-järveä ei oikeen näkyny, koska ilma oli sumuinen. Sieltä poispäin ajelles kuitenkin aurinko rupes paistamaan ja ilma oli tosi nätti. Halusin näyttää Pekalle myös Spitzingseen laskettelukeskuksen ja sinne johtavan upean tien. Perillä istuttiin hetki rinneravintolan terassilla ja nautittiin lämpöösestä ja aurinkoosesta ilmasta :) Loppupäivä sujui pakkailles. Saatiin yhteistoimin pakattua mun loput tavarat nopiaa ja lähdettiin sen jälkeen syömään viimmeistä kertaa Rosenheimin iltaan :) Paikaksi valittiin italiailainen ravintola ja sen huippu pasta-ateriat!

Perjantai alko aikasin. Sain jopa Pekan herätettyä ajois, koska vein lakanat koneeseen :D Pakkaamiset ja siivoamiset sujui mukavasti yhteistyös ja jo kympin mais oltiin valmiita lähtemään kohti lentokenttää. Jotenkin mieli ei ollu kumminkaan haikia, koska oon suunnitellu tulevani käymäs Rosenheimis vielä kesällä uudestaan. :) Toki vähä oli semmonen tyhjä olo, et täskö tää ny oli?

Matka kentälle ja auton palautus suju ongelmitta. Check-innis oli pientä jännitystä, ku laukuis oli muutama kilo ylipainoa. Onneksi se puntaroija oli mukava ja anto meille armahduksen :) Koneet oli aikataulus ja kaikki meni mallikkaasti. Lennoille ostin sudoku-vihon ja sain Pekankin koukutettua niihin ;) Kaikki muu meni lennoilla mallikkaasti, paitsi että nousuis ja laskuis meinasin ruveta itkemään, koska korviin sattu NIIN paljo! Ei ikänä ennen oo tuntunu noin kipeeltä.. Ehkä täs jotain flunssaa meinaa siis pukata.. Lento oli Vaasas puoli yhdeksän aikaan illalla. Oli ihanaa, ku äitee ja isä tuli hakemaan kentältä. :) Kyllä oli mukava olla taas Suomes!! :) Kotiin päästyä lämmitettiin sauna ja sen jälkeen ei kauaa tarvinnu unta odotella. Oli poka juhlaa nukkua omas sängys muhkialla tyynyllä ja peitolla! Aijje!

Viikonloppu kului laukkuja purkaes ja nautiskelles. Eilen oltiin Lapuan SM-sprintis kattomas kisoja ja kannustamas mun veli voittoon ;) Aiettä mä olinkin jo kaivannu autourheilua! Ja kotia!!

Moni on kyselly, onko mun jo ikävä Rosenheimiin. Ei mun viä oo. Mutta varmasti tuloo. Nyt lähinnä tuntuu siltä, että oon taas Suomes vaan lomalla.. Ei oo viä sisäistäny sitä, et vaihto oli ja meni. Mutta oli se mahtavaa aikaa! Ikimuistoista, ihanaa ja mieleenpainuvaa! :) Päivääkään en vaihtaisi pois! Mutta kyllä mä Suomeen silti koko aika kaipasin. Joulun jälkeen kaipasin erityisesti kunnon talvea. No, sitä riittää täällä kotona! :)

Nyt keskityn laukkujen purkamiseen ja järjestelyyn. Pyykkiä on tullu pestyä reissun jälkeen seittemän koneellista... :) Seuraavaksi olis edes vaatekaappien siivous. Kun tämä elämä tästä tasaantuu ja se kaipuu RO:honkin todennäköisesti iskee, kirjoitan taas. Se tapahtuu varmaankin ens viikolla. Ajattelin myös kirjoottaa jonkinlaisen ”muistilistan” tai ”vinkkilistan” vaihtoon lähtijöille :) Eli älkää viä lopettako blogin lukemista! Palaillaan!

Moikka!

Ps. Lisään kuvia kuvagalleriaan ku ehdin niitä 580 kuvasta valkata :)

Niin se vaan viikko taas meni! Siis tää aikahan loppuu pian kesken! Ihmeellistä ajatella, et moon ollu täällä jo kolme viikkoa joulun jälkeen! Aika on menny kyllä niin nopiaa! Tällä viikolla oonki jo aika hyvin valmistautunu lähtöön. Kävin esim. ilmoottamas maahanmuuttotoimistoon, etten oo enää mamu 4.2. alkaen. Kyllä kuulkaa tuli helpottunu olo ;) Sitte yritin sulkia pankkitilin. Tosin eihän se ny ekalla kerralla voi onnistua ja olishan se ny ollu, jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan. Mä nimittäin siirsin saksan tilille ens kuun vuokran ja sen verran ylimääräästä, et saa nostettua sen tyhjäksi. Niinhän mä tein, maksoin vuokran ja kaikki meni hienosti. Nostin loput rahat pois automaatista, koska ajattelin, et tiskillä siitäkin perittääs kumminkin joku maksu. Siirryin sitte tiskille ja ilmootin, että haluan sulkia tilin. Siinä se nainen kauan aikaa näpytteli ja kysyy sitte mun suomalaasen tilin tietoja, et voi siirtää jäljellä olevat rahat sinne. Meinasin jo hetken, et no siirtäkööt, jos se jostakin sinne rahaa taiko. Halusin kuitenkin olla rehellinen ja välttyä varmalta kaaokselta. Olishan ne ny varmasti nähny johonaki vaihees, että se tili oli tyhjä, vaikka saldo näytti viä satasta. Sanoon sitte, että nostin sen just 5min sitte tyhjäksi. Siihen se totes, et tuu maanantaina uudestaan, koska niiden järjestelmiin ei oo päivittyny mun nosto. Siis mitä?! Uskomatonta! Kyllä Suomes olis tämäki ollu paljo helepompaa ja järjestelmt ajan tasalla! Uus reissu pankkiin siis huomenna.

Palautin perjantaina myös pyörän ja kävin ostamas kaupunginmuseosta hianon Rosenheim-paidan. En kyllä ymmärrä, et minkälaaset kokosysteemit täällä on. Jos menöö vaateliikkeeseen, voin huoletta ostaa 36 tai S- kokoa. No, meinasin kans ottaa tosta paidata S- tai M-koon, mut päädyin sitte L-kokoon, koska ajattelin, ettei napapaidat oo kumminkaa muodis ens kesänä. Otti kyllä vähä henkehen, ku piti ostaa L-koon paita. Hukutin murheet lopulta cappuccinoon hyvässä seurassa Cafe Benessä. Minnan kaks koulukaveria Jurvasta, jotka on vaihdos Salzburgis, tuli käymään Rosenheimis perjantaina ja mäkin sitte kävin moikkaamas niitä :) Vähä kyllä harmitti, ettei se vakkaritarjoilija ollu siä Benessä työvuoros. Solis ollu varmasti tosi innossaan, ku meitä oli siä viis suomalaista tyttöä kaffilla :)

Enää olis pari yötä ja sit saan Pekan tänne! :) Huomenna ja tiistaina olis pari tenttiä ja sitte olis vaihto taputeltuna! Tenteistä en ota ressiä, se on ihan turhaa täs vaihees, ku pisteet on jo kasas. Mennään kattomaan kuinka haastavia monivalintoja Dr. Prof. Wolfgang Fikentscher on keksiny.  :) Tiistain kokeen jälkeen lähden Pekkaa vastaa ja otetaan kentältä vuokra-auto. Keskiviikko ja torstai olis tarkootus ajella tualla Alpeilla ja ihailla maisemia. :)

Torstaina saatiin kaikki vaihtarit kokoon ja otettiin viimeinen yhteiskuva opiskelija-asuntoloiden edes. Viime päivinä onkin saanu hyvästellä jo muutaman kaverin. Perjantaina lähti belgialainen Sibylle, koska sillä alko jokku naisten jääkiekon MM-kisat Australias. Lauantaina lähti Jordaniaan Ridab ja eilen myös mun kämppis pakkas tavaransa ja lähti kohti Stuttgarttia.  Nyt saan siis olla täällä kämpässäni ihan rauhas loppuajan! :)

Nyt pitäis ehkä ruveta vähä kertaamaan huomiseen tenttiin. Mutta koneelta ei voi lähtiä pois, ku pitää jännätä Mikan ajoa Nokian sprintis! ;) Eilen oli sama juttu, ku se ajo Kauhavalla. Ja ku viä setä-Hannu ajo Tunturirallis perjantaina ja lauantaina, niin on saanu koko aika jännätä ja päivitellä tulospalvelua! Lukemisesta ei oo siis voinu tulla mitään! :D Syitä on monia.. Mutta oon päättäny heittää ittelleni haasteen, etten stressaa näistä tenteistä! Tähän mennes se on ainakin onnistunu paremmin kuin hyvin :)

Yritän ehtiä kirjoottelemaan vielä ennekuin lennän takaasi kotia :) Jos en, niin sitte kirjootan heti ku pääsen kotia. Jokatapaukses kirjootan vielä kotiinpaluusta, sopeutumisesta taas kotioloihin jne. Siihen asti:

Tschüs!

 

Nyt on siis takana kaamein stressi kouluhommien osalta. Eilen oli Logistics Case Study:n ryhmätyön palautus ja esitys sekä siihen päälle vielä tentti. Edeltävä illalla/yöllä työtä viimeistellessä miätiin, että miks AINA kaikki pitää jättää viime tippaan ja vasta paineen alla rupiaa tulosta syntymään? Olishan mulla ollu viime viikolla aikaa tehdä ja teinkin, mutta työn teho ei ollu paras mahdollinen. Ens viikko on koulusta vapaata, ts. kaikki luennot on nyt takana päin. Edessä viikon lukuloma ja tän kuun vipa päivä seuraava koitos! Siihen onkin sitte ihan kiitettävästi luettavaa! Mutta nyt lopetan koulusta hössöttämisen ja keskityn rentoutumiseen!

Eilen tentin jälkeen polkaasin kaupungille ja hain meirän Minnalle kengät Deichmannista, ku se niin kauniisti pyysi. :) Sen jälkeen päätin palkita itteni herkullisella voileivällä ja cappuccinolla kahvilas. Voi poka mä sitte nautiin siitä kahvista! Edellisenä yönä unta kun kertyi hieman liian vähä ja kun kahvinkeitintä en täällä omista, niin jos kerran päiväs saa kahvia, pitää siitä nauttia täysin rinnoon! Illalla suunnattiin likkojen kans lähellä olevaan italialaiseen ravintolaan ja nautittiin mahtavasta pastasta (kermakastikkeessa+herkkuseiniä+valkosipulia) ja päälle Panna Cottaa! NAMNAMNAM! :)

Tänään aamulla heräsin tunteeseen: vitsi mä oon onnellinen! Oli niin mahtava herätä 9 tunnin yöunien jälkeen ja todeta, että stressi on pois ja elämä hymyilee! Kotona mulla on ihana mies ja perhe, edessä loistava tulevaisuus! Sellases mielentilas oli mahtava lähtiä Teemun, Minnan ja Heinin kans 40km:n päähän Spitzingseen laskettelukeskukseen laskettelemaan ja testaamaan Alpit! Tää päivä oli NIIN mahtava! Ilma oli vähä pilvinen, pakkasta muutama aste. Vaikkei mulla toppavaatteita ollukkaan, osasin pukia niin järkevästi, ettei ollu kylmä. Hyvä Kipa! Laskettelulippu neljäksi tunniksi makso 26€+hissilipun pantti 3€ ja suksivuokra oli 25€ koko päiväksi. Ei siis ollu mun miälestä hinnalla pilattu! Rinteet oli pitkiä ja vauhdikkaita, vitsi mä nautin! Runkia ei tullu, vaikka parina kertana olin katkolla, ku eteen tuli yllättävä möykky. Onneksi haltsasin tilanteen :)

Parin tunnin laskettelun jälkeen pidettiin tauko ja suunnattiin rinneravintolaan. Teemulla oli jo kokemusta samasta paikasta ja se osas tilata ylihyvää hernekeittoa, jota me muutki sitte otettiin. Se oli kyllä ihan loistavaa! Hernekeiton seas oli nakkeja, kunnon kinkunpaloja, vaaleaa ja tummaa leipää ja se oli tosi hyvin maustettu yrteillä. Nimi oli Erbseneuntopf (suppe).  Löysin reseptinki siihen -> http://www.chefkoch.de/rezepte/1613999850871/Erbseneintopf.html. Kuvat vaan ei oo niin herkullisia mitä itte keitto :D Hintaa keitolla ja kolmella leipäviipaleella oli vaivaiset 4,5€ ja sillä annoksella todella lähti nälkä!

Käytiin Teemun kans testaamas myös paikallisia mustaa rinnettä, mutta soli aika lyhyt, ei vastannu odotuksia. Muuten rinteet oli mahtavia!  Maisemat oli kyllä uskomattomat!! Niitä olis voinu ihailla ikuisuuden! Tässä hieman maistiaisia:

    

Vaikka lasketeltiin 4 tuntia, ei olis millään malttanu lopettaa. Ei ollu yhtään väsy olo, eikä edes jalat ollu kipeet! Mutta laskettelukeskus meni kiinni ja lipustaki loppu virta. Päivä oli mahtava! Pakko päästä viä joskus uudestaan! Ehkä Itävallan puolelle, siä on kuulemma pidempiä rinteitä! ;)

Huomenna alkaa kova lukemisurakka. Tänään ei taida jaksa alottaa, joten se taitaa olla leffailta. :)

Palaan asiaan jälleen ens viikolla. Maanantaina alkaa mun vipa kokonainen viikko täällä! Uskomatonta kuinka nopeesti aika on mennykkää! Lisäsin muuten kuvia kuvagalleriaan -> http://rallikuvat.1g.fi/kuvat/Muut/Kipa+Rosenheimissa/. Käykää kattomas! Siä lisää Alppikuvia ja myös vihdoinkin kuvia kämpästä!

Tschüs!

Niin se viikko vierähti. Eka viikko joulun jälkeen täällä oli aika vaikia. Koti-ikävä ja kouluhommat on painanu ja ei oo meinannu oikeen päästä vauhtiin. Onneksi tyttöjen kans on ollu pari leffailtaa ja yks shoppailureissu, jotka on helpottanu ei-niin-iloosta olotilaa. Niin ja kävinhän mä uimaski perjantaina, ku Teemu haastoo! Oli hauska nähdä saksalainen uimakulttuuri! Sielä ei paljo järjestelmällisyys hallinnu. Kaikki ui ”omaa rataa” eikä ollu tietoakaa mistää kiertosuunnista. Jos en olisi ollu hereellä, olisin jääny yhden kroolaajaklopin alle monet kerrat. Ne siä puski päälle eikä välittäny naisihmisistä (eikä kyllä miehistäkään) mitään! Onneksi pahin ruuhka sattu vasta mun tavoitteen viimeiselle neljännekselle, eli allas alko täyttyä 1,5km:n jälkeen. Uiminen oli aika jännää, koska allas oli 25m pitkä ja oon nyt tottunu Vaasan uimahallin 50m:n altaaseen. Tuntu siltä, että koko aika sai olla kääntymäs ja meni laskuus ihan sekaasi. Toinen pieni haittatekijä oli se, että vesi oli 29 asteesta!! Uskomatonta! Tuli ihan hiki uides! Myös pukuhuonesysteemi poikkes vähä suomalaisesta. Esimerkiksi vessoja oli vain respas tai allasosastolla. Piti siis miettiä tarkkaan, koska se hätä yllätti. Aika jännä juttu kyllä, ettei pukuhuonees oo vessaa.. Noo, toinen pieni haaste oli pesutilat, joissa viittä suihkua kohden oli tasan kaks pientä (n. 15 x 25cm) tasoa, johon pysty laskia pesuaineet jne. Lisäksi lattia oli aika ällö kaikkine sukkanöyhtineen ja hiuksineen. Pesin jalat heti ku pääsin kämpille :) Mutta muuten uimahalli oli aika uuden näkönen (tai siis remontoitu hiljan) ja mukavaa oli! Silti kyllä odotan pääsyä Vaasan uimahalliin!

Tänne ku pääsi ja ”kotiutu” taas, niin tuntuu, ettei täällä oo enää mitään muuta ku tenttejä. Saksan kirjallinen ja suullinen tentti oli tänään. Jännitin sitä ihan valtavasti, koska se oli haastavamman tason tentti. Me kun ei saada enää alottelijatason kursseista pisteitä Suomes.. Noo, samalla kurssilla on esimerkiksi slovakit, jokka on opiskellu saksaa yli 10 vuotta.. Kirjallinen osuus oli yllättävän helppo ja näin jälkeenpäin vähä harmittaa, ettei panostanu lukemiseen enemmän. Jotenkin sitä luovutti, ku oli ”mä en osaa mitään”-fiilis. Kaikki kielioppiasia ku oli täysin uutta ja tuolla kurssilla se vain kerrattiin, koska kaikki muut osas sen jo.. Suullinen osuus oliki sitte toinen asia. Odotin omaa vuoroani yli kaks tuntia!! Siinä kyllä katos jo jännistyskin, kun jutteli mukavia kavereiden kans. :) Sitte ku vihdoin tuli mun vuoro, oli vähä hämmentävä hetki. Opettaja puhu suurimman osan ajasta ja mä vain puhelin ”ja” ja ”genau” :D No kyllä se multa kyseli, et mitä opiskelen, mitä teen tän jälkeen, missä aion vielä matkustella jne. Saa nähdä meneekö läpi! Toivotaan parasta, mutta ei pelätä pahinta, ei mun tartte niitä pisteitä pakosta saada!

Nyt kokeen jälkeen on rento fiilis. Perjantaina on edes yhden työn palautus ja esitys ja sitte vielä koe siihen päälle. Aiheena logistiikka. Haasteita siis riittää. Mutta en jaksa stressata siitä nyt, mulla on kolme päivää aikaa valmistautua siihen. Perjantaina noin klo 13 sekin kaikki on ohi! :) Eli vaikka kuinka oli viime viikko raskas ja kouluhommia sai paahtaa ihan älyttömästi, on mieli nyt hyvä! :) Ja toisaalta, turha sitä on hermoolla, että ku ei oo tehny ennakkoon mitään. Omaa syytähän se on. Ja ku kaikki on aina painottanu, ettei vaihdos saa ottaa stressiä koulusta jne., niin mä oon toiminu vain sen ohjeen mukasesti :)

Nyt on enää kaks viikkoa jäljellä koulua eli 1.2. klo 10 on viimmeinen tentti. Samana päivänä Pekka tuloo tänne! :) Ei millään malttais odottaa!! Mutta sitä ennen on paljo tekemistä, lukemista ja pakkaamista. Kuitenkaan en aio viettää aikaani täysin neljän seinän sisällä, vaan haluaasin myös nauttia vielä viime hetket tästä vaihdosta. Ainakin nyt se tuntuu mahdolliselta. :) Koti-ikävä on kova, mutta pian siihenkin saa helpotusta! Nyt nukkumaan, kun sai äiteen kans vaihdettua kuulumiset! :)

Palaan kuulumisiin vielä tämän viikon aikana! :)

Tschüs!

Ps. Jos haluatte järkyttyä/tuntea suurta myötähäpeää, kattokaa Satuhäiden jakso, joka on esitetty tv:s 13.1. Oon aika sanaton ton jäljiltä! HUH! Linkki ->  http://areena.yle.fi/video/1611386