Nyt on Italiassakin käyty! Viikonloppu oli taas mahtava, vaikka sää vähä koittelikin hermoja. Viime viikosta sen verran, että mitään ihmeellistä ei oo tapahtunu. Samaa rataa ku ennenki; koulua ja salilla käymistä. Niinja yks epäonnistunu kenkien ettintäreissu. Mutta en halua puhua siitä. Masentaa. Ens viikolla pitää koittaa paremmalla onnella. Mutta nyt kerron mun ja Heinin viikonlopusta!

Matka alko perjantaiaamuna klo 10.12 Rosenheimin rautatieasemalta. Mentiin siis Italiaan junalla. Matka kesti noin viis tuntia, mutta ei tuntunu ollenkaan niin pitkältä miltä se kuulostaa. Maisemat nimittäin oli uskomattomat! Vuoria, vuoria, vuoria. Ja mitä alemmas mentiin, sitä kallioisemmiksi ja jyrkemmiksi vuoret muuttu. Niitä vaan tuijotti suu auki. Ja hauskaa oli myös bongaalla kaikkia ihme rakennuksia vuoren rinteiltä. Miten niitä on voitukin rakentaa johonkin sellaseen paikkaan, minne ei edes pääse tietä pitkin (tai ainakin se siltä junasta näytti)?! Matkalla näkyi myös lunta! Voi kuinka sitä kaipaakin! Olis tehny mieli jäädä pois junasta jo Pohjois-Italias ja mennä kierimään lumeen!

 

Lopulta päästiin Veronaan. Jos haluatte hyvän ensivaikutelman Veronasta, niin älkää menkö sinne junalla. Asema oli aika ankia. Aivan ku olis Venäjälle tullu (vaikken oo siä koskaan käyny). No, mehän lähdettiin paahtamaan kauhialla faarttilla keskustaan. Ei siinä sitte huomattu ottaa asemalta karttaa. Heini oli kyllä pistäny ylös kadun nimen, johona hostelli on ja vähä muitakin kadun nimiä. Kaikki olis siis menny hyvin, jos niis kaduis olis ollu ne nimikyltit! Siinä sitte käveleskeltiin noin puoli tuntia harhaan ja ymmärrettiin sit kysyä joltakin apua. Muutaman ylimääräisen lenkin jälkeen löydettiin hostelli. Se oli komia! Melkein vois sanua, et siistempi ku suomalaiset hotellit. Ideana oli, et joku oli ostanu ison kerrostalohuoneiston. Jokaaseen makuuhuoneeseen lukko ja keittiöön aamupalavärkit valmiiksi ja vola, siinä on valmiina hostelli, missä ei tartteta respaa! Hinta 22€/yö/hkl. Kätevää! Kaiken kruunas se, että hostelli oli muutaman sadan metrin pääs ydinkeskustasta. Ei mitään valitamista!

Ensimmäinen tehtävä, kun lähdettiin kaupungille, oli ruokapaikan ettintä! Eikä siinä menny kauaa. Ristoranteja ja pitseerioita riitti. Syötiin yhdes hippopaikas pastaa, nam! Kunnon hiilihydraattipommin jälkeen olin sitte hyvä lähtiä kävelemään pitkin kaupunkia. Käytiin ihmettelemäs muun muassa Julian parveketta, Piazza Erbeä ja Castelvecchiota. Ja tietenkin käveltiin muun muassa Louis Vuittonin liikkeen ohi, jonne ei kuitenkaan päätetty poiketa. Tunnettiin ittemme sen verran köyhiksi. Kaupunki näytti illalla todella mahtavalta ja romanttiselta. Missään ei ollu hirveetä ryysistä ja ilmakin oli kaunis, oli siis mahtava ihailla ja tutkailla kaupunkia! Lopulta löydettiin myös ruokakauppa, josta ostettiin pullo roséviiniä ja vähä muuta evästä. Ilta meni viiniä maistelles. Hintalaatusuhde kyllä ylitti osotukset, nimittäin pullo makso 2€ ja sitä pysty juoda irvistämättä! Uni kyllä tuli silmään aika nopiaa pienten yömyssyjen jälkeen..

Aamulla kello soi 6.30. Meinas vähä tihkaasta nousta ylös. Mutta ei auttanu. Juna Milanoon lähti 8.40, joten siihen oli ehdittävä. Ja ehdittiinkin! Hyvän aamupalan jälkeen lähdettiin talsimaan asemaa kohti vesisatees. Jännä juttu, että juna-asemalle oli paaaaljo lyhyempi matka hostellilta kuin asemalta hostellille. ;) Matka Milanoon kesti reilun 1,5h sen jälkeen, ku juna päätti lähtiä 15minuuttia myöhäs. Mutta oltiinhan me sentään Italias, ei se oo niin justiinsa! Milanoski sato. Ja pientä haastetta alkuun toi se, että junan pääteasema ei ollu Milanon päärautatieasema, vaan joku esikaupungin pikkuasema. Onneksi metro on keksitty. Päästiin sillä kätevästi keskustaan ja ostettiin kartta. Vesisade vaan jatku ja jatku. Kengät kastu ensimmäisen 10 metrin aikana. Oli poka mukava talsia loppupäivä! Mutta ei auttanu! Nyt oltiin Milanos ja oli vain päivä aikaa nähdä kaupunki. Tähän väliin maininta yhdestä ammattikunnasta Milanos, nimittäin sateenvarjokauppiaista. Niitä poka riitti! Niitä oli joka katokses, tunnelis ja kaupan kulmalla. Ja hauskinta oli, että ne yritti myydä varjoa, vaikka sellaane jo oli ohikulkijalla. Poka jämerää! Mutta sitten asiaan.

Jo päärautatieasema oli näkemisen arvoonen. Siitä suunnattiin oopperatalolle eli Teatro Alla Scalalle. Matka jatkui läpi ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuelen. Kiertelyn lomas yritettiin löytää vessa ja kaffipaikka. Voin kertoa, et soli aika työlästä Milanos. Oli nimittäin muutama muuki siä käymäs. Kuinka yhteen kaupunkiin voi mahtua nuan paljo porukkaa? Uskomatonta! Meinas vähä pinna olla kiriällä. No, löydettiin kuitenkin molemmat. Käytiin viä kattomas Milanon Duomo, joka oli tosi vaikuttava sekä ulkoa, että sisältä. Duomo on yksi maailman suurimmista goottilaisista kirkoista. Duomolta matka jatkui läpi ostoskatu Via Monte Napoleonen, jossa oli kaikki mahdolliset muotiliikkeet. Sattuneesta syystä kengät märkinä, väsyneinä ja ei-niin-hehkeinä me ei menty liikkeisiin sisälle. Ne oli sellasia paikkoja, joissa varmaan tuotteiden ihasteluki makso jo muutaman kympin. Viimeinen etappi suuntasi Santa Maria delle Grazielle päin. Matkalla käytiin kattomas Castello Sforzesco. Santa Maria delle Grazielle on kirkko, jossa on Leonardo da Vincin kuuluisa teos ”Viimmeinen ehtoollinen”. Me ei vaan löydetty sitä! Uskomatonta! Kirkos oli kyllä yks laiva peitetty kankaalla ja pihalla oli joku juliste, jossa oli kuva teoksesta, mutta siihen ympätty teksti oli vain italiaksi. Pääteltiin sitte kätevinä, että sitä freskoa varmaan restauroitiin tai jotaki, ku ei sitä mihinää näkyny. Harmitti kyllä vähä. Se oli niin lähellä, mutta kumminkin niin kaukana! Lohdutuksesksi päätettiin ettiä ruokapaikka. Löydettiin mukava ja viihtyisä sekä kohtuuhintainen ravintola, jossa tilattiin lasagnea. Oli poka pikkaasen hyvää! Ja teki ihan hyvää kyllä teeki siihen päälle, nimittäin koko päivän oli ollu oikeen sydänvilu. Seuraava tehtävä oli löytää sukat. Onneksi keskustas oli H&M. Sieltä ostettiin paluumatkalle kuivat sukat ja mä ostin kuivat kengätki; 12,90€ maksavat ”talvikengät”. Nyt voin sanua, että mulla on kengät Milanosta! ;) Ne oli kyllä päivän pelastus! Nimittäin noin 8 tuntia märjillä kengillä vesisatees ja viimas kävely ei oo oikeen kivaa. Mutta kun sen jälkeen saa päälle kuivat sukat ja kengät, on fiilis aika mahtava! Paluumatka meni hyvin ja Veronas löydettiin jopa vielä yks ruokakauppa, joka oli auki ja josta ostettiin vähä viiniä flunssantorjuntamieles. Kuuma suihku ja hintalaatusuhteeltaan erinomainen punaviini (1€/plo) sai kehon pikkuhiljaa normaaliin lämpötilaan. Unta ei taaskaan tarttenu odotella.

 

Kello herätti sunnuntaina vähän inhimillisempään aikaan, klo 7.00. Perus aamutoimien jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin viemään laukkuja asemalle säilytykseen. Kengät kastu ensimmäisen 100 metrin aikana läpeensä märiksi, koska vettä tuli ku esterin perseestä. Voihan… Oltiin kumminkin reippaita ja lähdettiin kattomaan viä Veronan Duomo ja Santa Anastasia sekä Teatro Romano. Matkalla käytiin muutamas vaatekaupas lämmittelemäs ja mä yritin ettiä ittelleni kumppareita. En kuitenkaan ollu niin kovaa muotikumpparien perään, et olisin maksanu niistä 60€, joten päätin uhmata flunssaa ja talsia eteenpäin märjillä kengillä. Jossain vaihees turnauskestävyyttä kuitenkin koeteltiin sen verta paljo, et luovutettiin ja mentiin pitsalle. Pitsasta ei rasvaa puuttunu, mutta oli se kyllä hyvää! Päälle viä jätskiä espressolla höystettynä, niin melkein jo unohti märjät jalat! Karu totuus kumminkin iski, ku pääsi pihalle. Onneksi asemalle ei ollu pitkä ja siä odotti laukus kuivat sukat ja Milanosta asti haetut karvakengät :)

 

Oli taas iloonen miäli. Sitten alkoi kotimatka. Se meni rattoisasti musiikkia kuunnelles ja päiväkirjaa kirjoittaes. Mainittin ekas blogitekstis syyskuus, et aion pitää päiväkirjaa reissusta. Tänään oli se päivä, kun sain sen ajan tasalle! Tähän asti oon kirjottanu sitä takautuvasti, koska ekat pari viikkoa meni niin juostes, ettei sitä ”ehtiny” kirjottaa. Mutta nyt on seki urakka tehty ja mieli helpottunu! Vielä ku sais kaikki mieltä painavat koulujutut valmiiksi, niin olis hyvä.. Matka meni yllättävän nopiaa. Matkan loppuvaihees junas kierteli poliisit, varmaankin terroristiuhan takis. Samoin Rosenheimin asemalla oli poliisit vähä vilkuilemas matkustajia. On aika erikoinen tunne asua maas, jossa on terrorismin uhka. Suomes ku sitä ei periaattees tartte pelätä. Mutta paree varmaan, ettei asiaa ajattele sen enempää.

Pyörämatka kämpille oli aika nautinnollinen. Ei siitä syystä, että se olis tuntunu erityisen kivalta vaan siks, että Rosenheimis ei satanu! Ekaa kertaa kahteen päivään pihalla pysty olla ilman sateenvarjoa! Pienistä jutuista sitä vaan tuloo ilooseksi! :) Ja vaikka säät ei ihan suosinu meidän reissua, oli se kumminkin mahtava! Italia, ja varsinkin Verona, vei mun sydämen. Pakko päästä toistekki! Iso plussa oli myös se, että Veronas ja Milanos myyjät puhu tosi hyvin englantia, joten kieliongelmia ei tuu, vaikkei italiaa osaakkaa. Taas yks mahtava viikonloppu takana! Kiitos Heini, kiitos Italia ja Verona! :)

Lisää kuvia reissusta löytyy gallerista -> http://rallikuvat.1g.fi/kuvat/Muut/Kipa+Rosenheimissa/Verona+ja+Milano+%28Italia%29+19.-21.11.2010/