Niin vain on takana taas yks ikimuistoinen viikonloppu! Kolmen päivän reissu Heinin kans meni paremmin kuin hyvin! Suuri kiitos onnistuneesta viikonlopusta kuuluukin Heinille, joka oli ollut aktiivinen ja ottanut selvää turistikierroksista jne. jo etukäteen ja suunnitellu muutenkin ohjelmaa!

Matka alkoi varhain perjantaiaamuna. Kaikki meni hyvin siihen asti ku tuli konnari. Lippuhan oli siis ostettu, mutta se ei ollu voimas. Tiedettiin se kyllä, sillä Bayer-ticket on kelvollinen vasta klo 9 ja me lähdettiin matkaan ennen kasia. Mutta yleensä konnarit on suopeita, eikä valita asiasta. Meille sitte sattu joku ääliö-konnari ja eiköhän meidän pitäny ostaa lippu Müncheniin. Kyllä pikkuusen kaihersi! Siinä vaihees oli ihan hyvä, et konnari oli saksalainen eikä (toivottavasti) ymmärtäny suomea. Ja eikä siinä vielä kaikki! Ruvettiin ihmettelemään, et miks juna menöö niin hilijaa ja samas tuli kuulutus, et ollaan Mynkys noin puoli tuntia suunniteltua aika myöhemmin. No, siinä sitte kusi meidän jatkoyhteyssuunnitelmat. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaan toinen juna lähti alle puolen tunnin sisällä. Loppujen lopuksi oltiin Würzburgissa samoihin aikoihin, kuin edellisellä junalla, sillä eka vuoro olis menny pikkasen pidemmän kaavan kautta. Loppu hyvin, kaikki hyvin! :)

Ensimmäiseksi Würzburgissa mentiin ratikalla hostellille ja vietiin laukut sinne säilytykseen. Sitten suunnattiin tutustumaan kaupunkiin! Ja koko aika jostain sai olla ottamas kuvia! Kaupunki muistutti paljon Nürnbergiä, mutta Würzburgissa oli paaaljon enemmän kirkkoja ja erikoisia rakennuksia! :) Päivä meni siis ihastelles rakennuksia ja vähä kierreltiin myös kaupois. Mutta ei ostettu mitää suurempia! Ajateltiin, et ny ei olla shoppailureissulla! Käyntiin hengähtämäs hetki hostellilla ja sitte oliki vuoros ruokapaikan ettintä! Löydettiin hinta-laatu-suhteeltaan lähes täydellinen italialainen ravintola ja saatiin mahat täyteen pastaa! :) Päätettiin käydä pienellä iltakävelyllä hostellin lähellä olevas linnoitukses, mutta sinne ei menny valaistua tietä ja päätettiin jättää se toiseen päivään. Sen sijaan kavuttiin yhdelle kappelinmäelle, josta näky kauniisti koko iltavaloissa kylpevä Würzburg. Näky oli jotain käsittämätöntä! Kuvia piti ottaa monta kymmentä, vaikkei niistä mitään selvää saanukkaa. Hostellille päästyä oltiin aika lopus. Ostettiin päivällä pienet pullot paikallista viiniä, mutta pitkän päivän päätteeksi väsy vei voiton ja viinit jäi kaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

         

Lauantaina meillä oli oikeen shokkiherätys. Laitettiin molemmat kellot herättämään klo 7, koska piti ehtiä suihkuun ennen muita ja aamupalaki loppu jo klo 9. No, meidän kellot herätti just tasan samaan aikaan ja koska se ei ollu vielä tarpeeksi, rupes naapurissa olevan kirkon kellot pauhaamaan vielä samaan syssyyn! Siinä heräs kyllä kunnolla! Aamupalan jälkeen suunnattiin Würzburgin Residenziin. Kierreltiin ensin palatsin puuutarhas ja sen jälkeen osallistuttiin tunnin kestävälle englanninkieliselle opaskierrokselle. Paikka oli ihan uskomaton. Miten ikinä 1700-luvulla on voitu rakentaa jotain noin hienoa?! Esimerkiksi Valkoinen Sali sai sanattomaksi. Pienet ja kauniit yksityiskohdat oli niin kauniita, ettei niitä oikein edes voi sanoin kuvailla. Kierroksen jälkeen riennettiin seuraavalle turistikierrokselle, nimittäin kaupungista kertovalle tourille. Meitä oli kierroksella oppaan lisäksi viis henkeä, portugalilainen mies, joka oli meidän kans myös samalla Residenz-kierroksella sekä äiti ja poika israelista. Porukka oli siis aika mielenkiintoinen! Kierroksella muuten selvis, että israelilainen rouva oli asunu kuukauden Porvoos menneinä vuosina, koska sen mies oli tehny jotain tutkimusta Suomes. Aika hauska sattuma! Sitte itte siihen touriin. Kierreltiin keskustas kaikki keskeisimmät paikat ja saatiin paljo tietoa kaupungin historiasta. Esimerkiksi se, että Würzburg tarkottaa yrttivuorta. Opas puhu loistavaa englantia ja kerto sellasia asioita, joiden ansiosta kaupunkia katto ihan uudesta näkökulmasta. Rahoille sai siis vastinetta! Opas vei meidät muun muassa jonkun vanhan runoilijan haudalle, jonne kaikkien sydänsuruja potevien pitää mennä. Mukaan pitää ottaa kukkia ja on tärkiää, että sinne mennään yksin. Mielenkiintoista! Sitte ku on huolet kerrottu, niin odotellaan, et korjaantuuko ne vai no. Eli onko käynnistä mitään hyötyä? :D Eikö asioilla oo muutenkin aina järjestyä tavalla tai toisella?

Matka jatkui kierroksen jälkeen jälleen Residenziin, koska samalla lipulla pääsi sisään pitkin päivää. Kierreltiin ja ihailtiin vielä omaan tahtiin kauniita taideteoksia ja rakennuskulttuuria. Taiteesta sen verran, et vaikka mä en siitä mitään ymmärrä, niin huomasin, et kaikki naiset kuvattiin pyöreiksi eli ”friskeiksi” ja miehet oli tosi lihaksikkaita. Maalauksis oli myös paljo suloosia pikkuvauvoja. Mä ehkä vähä tykästyin tollaseen taiteeseen. Koska Residenzin sisällä ei saanu kuvata, ostettiin matkamuistomyymälästä muutama kortti muistoksi. Sen jälkeen rupes olemaan aika poikkinainen olo. Matkalla hostellille poikettiin muutamas kenkäkaupas, ihan vain kattelemas! Muutenkin oli shoppailuinto vähä kateis, päivän aikana oli tullu käveltyä aika paljo! Poikettiin ostamas myös junalippu seuraavalle päivälle, niin aamulla saa rauhas ihastella viä kaupunkia. Pienen hengähdystauon jälkeen hostellilla lähettiin syömään. Oltiin kyselty vinkkejä kaupunkioppaalta ja se ehdottin ravintolaa Lämmle. Paikka vaikutti opiskelijan kukkarolle sopivalta ja päätettiin syödä jotain perinteistä frankoonialaista ruokaa. Eteen tuotiin ihan järjettömän kokonen porsaanleike paprika- ja sienikastikkeella sekä ranskiksilla. Ja koska salaatti ei mahtunu enää lautaselle, oli se toisella lautasella. Voin kertoa, että sen annoksen jälkeen ei heti pystyny lähtiä kävelemään! Mutta hyvää se oli ku mikä! Pitääs oikeen laittaa oppaalle viestiä jotain kautta, et sen suosittelu osu ihan nappiin! Ruokailun päätteeksi mentiin rauhallisin askelin kohti hostellia ja maisteltiin viiniä. Ihan juotavaa se kyllä oli! Ja unikin tuli pyytämättä..

Sunnuntaiaamuna ei onneksi kirkon kellot pauhannu. Herätys oli kuitenkin taas klo 7.00. Aamupalan jälkeen lähdettiin kipuamaan Marienbergin linnoitukseen. Meinas ottaa ylämäki vähä koville! Säät kyllä suosi meitä koko reissun. Vaikka perjantaina vähä ripsautti vettä, oli lauantai jo poutainen ja sunnuntaina paisto aurinko taivaan täydeltä. Lämmintä oli varmasti 15 astetta, joten villakangastakki + kävely ylämäkeen + auringonpaiste ei ollu kovin hyvä yhdistelmä. Ylhäällä odotti kuitenkin mahtava ”palkinto”. Valtava linnoitus ja siältä paljastuva näkymä oli todella mahtavaa! Würzburgis oli muuten valtavasti kirkkoja ja kappeleita. ”Vuorelta” näky ne kaikki ja nopean laskemisen jälkeen päädyttiin johonkin noin 15:sta kirkontorniin.  Sitten olikin jo aika lähtiä hakemaan laukut hostellilta ja mennä ratikalla keskustaan ettimään ruokapaikkaa. Vaikka nälkä ei vielä oikeen ollu, oli edes noin viiden tunnin junamatka, eli syätävä oli. Syötiin salaatit ja käppäiltiin asemalle. Oltiin suunniteltu menevämme vähä myöhäisemmällä junalla, mut päätettiin lähtiä jo ennemmin, koska väsy alkoi painaa. Viikonlopun aikana tuli käveltyä varmaan lähemmäs 20km, joten junas istuminen ei tuntunu oikein huonolta idealta. Matka Rosenheimiin kesti lopulta lähes kuus tuntia, koska ei ehditty Münchenis junaan ja jouduttiin odottamaan tunti ylimääräästä. Mutta mitäpä se. Takana oli niin mahtava viikonloppu, ettei pienet junatakkuilut tuntunu missää! Kiitos Heini, kiitos Würzburg!  Suosittelen kaikille viikonloppureissua Würzburgiin! On käsittämätöntä, kuinka Toisen maailmansodan jälkeen lähes täysin tuhoutunu kaupunki on saatu rakennettu uudestaan vanhaa mukaillen! Ei voi kuvailla, se pitää kokea!

 

Ens perjantaina vuoros Verona ja lauantaina Milano! Taitaa taas shoppailut jäädä. ;) Nimittäin näkemistä taitaa niiskin kaupungeis olla aika lailla. Nyt meinaa jo silmät mennä väkisin kiinni, joten ”oma sänky” kutsuu! Kuvia viikonlopun reissusta kuvagalleriaan tulossa huomenna, kun ehdin ne sinne valkata 400 kuvan joukosta. :)

Tsau!