Niin on taas aikaa kulunu melkein viikko, ku oon viimmeksi kirjootellu! Pekan loma täällä Rosenheimissa oli ja meni todella nopeesti! Jos kaikki viikot elämäs menis yhtä nopiaa ku se, niin solis ohi paris kuukaudes! Onneksi ei kumminkaa. Paljo ehdittiin viikon aikana kyllä nähdä ja kokea. Ikimuistoinen viikko monellakin tapaa, niin kuin jo edellises kirjoituses mainittin. ;)

Lupasin edellisessä tekstis palata Dachaun-reissuun. Päätettiin siis heti Pekan ekana kokonaisena Saksa-päivänä ostaa Bayer-ticket ja ja suunnata junalla/paikallisjunalla/bussilla Dachaun keskitysleirille. Matka Rosenheimistä Dachau’n kesti noin puolitoista tuntia eli ei paha ollenkaan. Bussipysäkillä Dachaun keskitysleirin edessä ei heti olisi arvannu, missä oikeen on. Paikka näytti lähinnä puistolta, harmaalta puistolta. Kun siitä sitte ihmisvirran mukana lähdettiin tarpomaan, avautui eteen harmaa ja aneemisen näköinen inforakennus, johona oli myös kahvio, kirjakauppa ja wc:t. Meinattiin ensin ottaa mukaan kierrokselle ns. Audio Guidet, joista olis voinu kuunnella tarinoita ja selityksiä tapahtumista ja kuvista, mutta päätettiin sitte nuukina laihialaisina jättää 6€:n sijoitus käyttämättä. (Eikä näin jälkeenpäin ajateltuna ollu yhtään huono ratkaisu!) Seikkailu keskitysleirillä alkoi ja Pekka ja sen Canon EOS 50D rupes räpsimään kuvia melko tiiviiseen tahtiin.

 

Aluksi eteen tuli vanha ”asemalaituri” ja muutama kiskon pätkä, johon ”leiriläiset” oli junasta aikoinaan jääny. Heti pian laiturin jälkeen eteen avautui pääportti. Portissa luki nuo kuuluisat sanat ”Arbeit macht frei” eli työ vapauttaa. Siinä kohtaa jo meni kylmänväreet. Portista sisään päästyä avautui valtava aukio, joka oli harmaa. Koko näky oli todella harmaa ja surullinen. Alue koostui itse päärakennuksesta, jossa on nykyään museo, vartiotorneista, parakeista, bunkkerista (leirivankila) ja krematoriosta. Lisäksi alueella on jonkinlainen nunnaluostari ja pari uhrien muistoksi rakennettua ”hartauspaikkaa”. Museossa aikaa sitte menikin. Ensinnäkin rakennus oli isokokoinen ja toiseksi siellä oli valtavasti lukemista ja nähtävää. Pekka räpsi kuvia sen minkä kerkes. Mäkin yritin jonkun verran kuvata Ixusksella, mutta jossain vaiheessa luovutin ja annoin Pekan hoitaa sen homman paremmalla kameralla ja paremmalla kuvaustaidolla. Keskityin lukemaan kauheita kertomuksia. Mitä enemmän niitä tauluja luki, sitä ahdistavammaksi se paikka muuttu, joka ei varmaan liene yllätys. Puolessa välissä museota poikettiin vähä pihalle ottamaan happea ja käytiin kattomas bunkkeria eli vankilaa. Se vasta ahdistavia oli! Pieniä sellejä järkyttävä määrä ja valoa ei lähes yhtää. En viihtyny siä kauaa.

Kierros museos jatkui. Lopuksi kaikkia tauluja ei enää jaksanu tai pystyny lukea. Loppuosassa oli pieni huone, jossa kerrottiin naisista ja lapsista leirillä, en viihtyny siäkää kauaa. ”Muistohuoneessa” oli laattoja ja taideteoksia uhrien muistolle. Kaikkia ei tietenkään edes ymmärtäny, ku ne oli vierailla kielillä, mutta kauniita ne oli. Pihalle päästyä käytiin parakissa. Parakkeja oli aikoinaan 34, mutta vain kaks niistä on jätetty jäljelle. Sisustus oli hyvin yksinkertainen. Vain paljon sänkyjä, pukuhuone, vessa ja jonkinlainen peseytymistila. En halua edes kuvitella miltä siä on joskus haissu. Bunkkerin jälkeen käytiin katolisessa muistokappelissa, juutalaisten muistomonumentilla ja protestanttien kirkossa. Kaikki oli kivisiä ja yksinkertaisia ja kaikissa oli oma pysäyttävä tunnelma.

Sitten oli vuorossa se kauhein paikka; krematorio. Siinä vaihees olis kyllä jo ollu valmis lähtemään kohti Müncheniä. Mutta kun kerran paikan päällä oltiin, oli pahinkin nähtävä.  Ulkopuolelta paikka näytti lähinnä pieneltä verstaalta: punatiilinen rakennus, mihinä oli savupiippu. Mutta sisältä ei. Ensiksi tultiin ”odotushuoneeseen”, jossa odottajat oli aikoinaan kuolleita. Seuraavassa huoneessa oli punatiiliset uunit, joista pariin oli jätetty oikeen ”laverit”, joilla ruumiit pistettiin uuniin. Hyi! Ahdistavaa ja kammottavaa! Rakennuksen toisessa päässä oli ”suihku” eli kaasukammio odotushuoneineen. Siinä odotushuoneessa ihmiset oli siis vielä eläviä ja kuvittelivat pääsevänsä pesulle. Rakennus oli niin järkyttävä, että sitä ei enää käsittänykkää. Ku siinä kaasukammios seisoskeli, niin ei oikeen edes tajunnu, et missä sitä oli. Paree niin. Pihas oli myös vanha krematorio, johona oli ”vain” kaks uunia. Rakennusten sivussa oli pieni polku, jonka varrella oli muistolaattoja ja ”hautoja”. Se pisti hiljentymään.

Niin tuli Dachau nähtyä. Vaikka paikka oli täynnä ahdistusta, kuolemaa ja uskomattomia tarinoita ihmisten pahuudesta, suosittelen käyntiä keskitysleirillä kaikille. Se antaa ajattelemisen aihetta ja käynnin jälkeen arvostaa taas paljon paremmin omia elinolojaan ja vapautta. Reissun jälkeen tuntui, että mun Hitler-Natsi-kiintiö on hetkeksi täytetty. Kahden ja puolen viikon aikana vierailut kahdessa historiallisessa natsi-kohteessa on tarpeeksi.

Ja sitten toisenlaisiin asioihin eli Salzburgin reissuun ja viimepäiviin! Parista päivästä Salzburgin reissua ennen oon kirjottanu jo edellisessä tekstissä. Lähdettiin suomiporukalla lauantaiaamuna Salzburgiin. Ny oon siis käyny täs parin viikon aikana kaks kertaa siellä! Junamatka Rosenheimistä kesti noin puolitoista tuntia ja maisemat matkan aikana oli upeet! Vuoria vuorten perään. Vieläkin niitä vain jaksaa ihmetellä! Tuskin totunkaan niihin koko reissun aikana. Salzburgissa käveltiin pitkin poikin kaupunkia ja ihmeteltiin kauniita rakennuksia ja sitä, että joka paikka pursus Mozartia! Oli kuulia, kahviloita, katuja, hotelleita, ihan mitä vain nimetty Mozartin mukaan! No, olihan äijä toki aika etevä. Mozart-kuulia oli pakko saada, vaikka kappalehinta oli päätä huimaava. On siinä suklaalla hintaa! Mutta onhan ne kyllä hyviäkin. Onneksi niitä ei pysty millää syömään kahta enempää tunnin sisällä! Pitkien etsintöjen jälkeen löydettiin myös kahvila, jossa oli tarjolla Sacher –kakkua ja kahvia suht edullisesti. Voin kertoa, että teki vähä tiukkaa löytää kuppila, mihinä nua vaatimukset täytty! Löydettiin toki kahviloita, jotka oli hintatasoltaan opiskelijaporukalle suotuisia, mutta Sacher-kakkujen löytäminen tuotti jo haastetta! Aika ihme sinänsä, oltiinhan sitä kuitenkin Itävallas. Kun ne lopulta saatiin nenämme eteen, niin ei ne kauaa siinä lautasella odotellu. Ja oli hyvää! :)

  

Käytiin ihmettelemäs Salzburgia myös vähä korkeampaa. Kiivettiin ylös johonkin näköalapaikalle ja saatiin samalla hyvä pakaralihasjumppa! Ah, mikkä näkymät! Mahtavaltahan se näytti! Vanhoja rakennuksia ja takan vuoret!  Portaita riitti ja voin kertoa, että ei se alastulokaa helppoa ollu, ku piti niin keskittyä oikeeseen rytmiin! Olis ollu kamalaa, jos siitä lähteny kaatumaan! Ei olis ihan heti pysähtyny!

Loppupäivästä päätettiin ettiä ruokapaikka, ennenkö alkais junamatka takasi Rosenheimiin. Ja kyllä otti seki vaan koville! Kaikki Salzburgin ravintolat tuntu olevan joko a) kalliita tai b) mutupitserioita, johona oli 2 x 2hkl pöytää! Lopulta löydettiin hyvä kiinalainen ravintola ostarilta aseman nurkalta ja osuttiin sinne hyvällä säkällä vielä 15min ennen lounasajan loppumista! Jes! Masut täynnä olikin hyvä istahtaa junaan ja lepuuttaa jalkoja pitkän päivän päätteeksi.

Lauantai-ilta kului peli-illan merkeissä portugalilaisten keittiössä. Pääsi Pekkakin tutustumaan vähä muihin vaihtareihin ja oppi samalla belgialaisen juomapelin! Ei huono ilta ollenkaan! Sunnuntaina oli täällä Rosenheimis Shopping Sonntag ja sinnehän me suunnattiin! Porukkaa oli ku pipua! Kadut oli suljettu liikenteeltä ja ne oli täynnä kojuja. Aivan ku olis Köppäreillä ollu! Mutta yksi suuri ero siinä oli: siisteys! Täällä ei nuoriso heitelly roskia ja käyttäytyny epäsiististi vaan tunnelma oli rento ja mukava. Toki shoppailtiin myös kaupoissa ja Pekalle tarttu mukaan vaikka mitä vaatetta! Mä pidin kukkaron kiinni enkä ostanu ittelleni mitää! Joulunalla vasta! (Ehkä)

Sunnuntai ja maanantai oli haikeita päiviä. Mä vähä sairastelin, joten aika kului leffoja kattoes. Maanantai oli täällä Pyhäinpäivä, joten kaupunki oli hiljainen. Käytiin vähä pyöräilemäs ja kuvailemas kaunista syksyistä Rosenheimia. Ihana ja haikea viimeinen ilta! Pekan laukkua pakates todettiin, että läheskään kaikki sen tavarat ei sinne mahtunu. Onneksi sentään tärkeimmät sai mukaan, eiköhän ne loput tuu täältä perässä!

Tiistaina kello herätti jo kuudelta ja matka kohti Münchenin lentokenttää alko. En olis halunnu herätä ollenakaa. Oli niin surullinen olo! Tämän jälkeen en näe Pekkaa seittemään viikkoon! 49 päivää ilman halauksia, suukkoja ja läheisyyttä! EIIII! :( Matka otti koville ja lentokentällä kyyneleet valu pitkin poskia. Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta. Paluumatkalla oli jo heti niin yksinäinen olo. Sitä vaan mietti, et miks tän viikon piti mennä niin älyttömän nopeeta?!

Tiistai-iltana yritin piristää itteäni ja kävin kirjautumas lähellä olevalle kuntosalille. Nyt alkaa kunnon kuntoilu- ja terveyskuukaudet! Päätin, et jouluun asti oon tiukas karkki- ja herkkulakos, nyt oon nimittäin tän ekan kuukauden eläny ku pellos! Rupiaa farkut kinnaamaan ja panta kiristymään. Keskiviikko menikin sitte ihan haahuilles, ku oli vapaapäivä. Kävin kyllä lenkillä ja yritin mennä salillekki, mutta spinning oli peruttu ja sekös sai pinnan kireelle! Siihen onneksi autto soitto äiteelle ja päälle pitkät yöunet!

Tänään onkin sitte ollu taas paree fiilis! Päätin pitää Facebookittoman päivän ja se on osoittautunu todella hyväksi ratkaisuksi! Oon saanu aikaseksi vaikka mitä! Uus kuvagalleria ja muita rästihommia tuli hoidettua! Illan pumppi-tunti pisti kädet ja jalat huutaman hoosiannaa ja nyt olis pian tarkotus lähtee Sinnlos-baariin karaokebileisiin. Päätettiin suomalaisten kans, et jos tarjonnasta mitenkään löytyy esim. Ukkometso, Aikuinen nainen tai Tulvii Pohjanmaa, niin mehän vedetään sitte kovaa ja korkeelta! Toivotaan, et karaoke on joku nettiversiosysteemi, et suomikappaleita vois löytyä. Myöhäälle ei kuitenkaan sovi lauleskella, koska aamulla on salilla Fitball-tunti ja sinne mä aion mennä!

HUH! Tulipahan kirjoteltua! Huomatkaa, rakkaat lukijat, että oon tehny uuden kuvagallerian. Sieltä löytyy enemmän kuvia myös Dachausta ja Salzburgista! (Linkki myös sivun oikeassa reunassa, jos tosta sanasta ei toimi.) Lisäilen kuvatekstejä kunhan ehdin! Nyt meen pistämään tukan hyvin ja vähä pakkelia naamaan, sitte kutsuu karaoke! Oikiasti en kyllä aio laulaa mitää…paitsi sen ukkometson jos se on saatavilla. ;)

Tsau!