Paljo on taas ehtiny tapahtua! Oikiastansa mun pitääs vissiin aloottaa keskiviikosta ja Dachaun keskitysleirireissusta, mutta jos mä kerron siitä sitte myöhemmin. Se nimittäin ei oikeen mee yksiin synttäri- ja kihlateeman kans. Eli alootetaan nyt sitte eilisaamusta.

Päivä alkas shoppailureissulla kaupungilla. Mun lahjatoive oli nimittäin kello. Onhan mulla toki jo Calvin Klein ja sykemittari, mut tarvin uuden siitä välimaastosta. Kaikkihan tarttee! Kierreltiin ja ihasteltiin (ja Pekka välillä kauhisteli) Karlstadin laajaa kellovalikoimaa. Sitte piti ottaa miettimistauko ja käydä kaffilla. Uuden kierroksen jälkeen löytyi muutama kaunis yksilö. Meinas olla vähä valinnan vaikeutta, mutta lopulta yksi oli ylitse muiden, mun oma Lotus!

Kun lahja löyty, oli kuulemma vuorossa kukkakaupas käynti. Sain viis syvänpunaista ruusua! Ihania! Äitee oli kans pistäny rahaa koveeriin kukkia varte ja niillä ostin lisää ruusuja, kauniita oransseja. Kyllä sitä ihminen voikin rakastaa kukkia! Ja kumpa noi miähet joskus oppis, että niitä kukkia saa tuoda muinakin päivinä ku synttäri- ja nimipäivänä! Mutta ei saa valittaa, sain niin mahtavat kukat ny! Kukkakaupasta matka jatkui kiinalaaseen ravintolaan, johona oli aivan sairaan iso (ja halpa) lounas puffet! Ei millään edes jaksanu maistaa kaikkia! Ja kun jälkiruokaaki oli tarjolla ainakin neljää sorttia! Kyllä jos siälä tuloo usiasti käytyä, niin taidan pyöriä jouluna kotisuomeen!

Ja seuraavaksi oli vuorossa…. Herr Wolfgang Fikentscher & European Macroeconomics. Mikä loistava tapa viettää synttäreitä! No ei, aihehan on sinänsä mielenkiintoinen, hyödyllinen ja plaaplaaplaa, mutta ei sitä synttäripäivänä jaksa keskittyä! Kolme tuntia mä siä aikaani sain kulumaan. Sitten koitti se hetki, mitä olin koko päivän odottanu, nimittäin synttärikakku! Löysin Edekan pakastealtaasta keskiviikkona Bayleys-täytekakun! Se kutsui mua enkä voinu jättää sitä sinne kylmään, joten pelastin sen. Se muuten makso vain 5€, Suomes sille olis ollu hintaa ainakin tuplat. Kakku-limsa-kalja-kutsun sai kaikki suomivaihtarit, koska mun resurssit (lue lusikat, lautaset, istumapaikat) ei riittäny koko ERASMUS-sakin kakuttamiseen. Mutta voi poijjat voi maistua pakastekakku aidosti Bayleys’lta! Ajattelin jo toista palaa syödes, et pian nousoo päähän! Onneksi ei kumminkaan.

Illalla olis ollu jokku astetta suuremmat kemut keskustas, mutta päätettiin jättää ne väliin, koska mulla oli perjantaina pitkä koulupäivä, enkä voinu oikeen skipata sitä. Katottii leffa ”If Only”, jota en suosittele kenellekään. Ei ollu häävi. Sitte ku oltiin menos nukkumaan, niin mitä teköö Mäkinen! Polvistuu mun eteen ja kysyy menisinkö sen kans kihiloohi! ”Tottakai!.. Voi eikä!.. Siis ihanaa!...” Olin hieman yllättyny! Kun kerroin tätä juttua tänään koulus Teemulle ja Tuomolle, niin Teemu heti kysyy, että enkö mä jo siinä vaihees tokaassu Pekalle, et ”Nouse ylös siitä, se kokolattiamatto on likaanen!” Voin kertoa, että ei käyny mieleskää, olin niin yllättyny ja onnesta sekaisin!

Sain lopulta sitte unta vaikka sydän löi ja Pekka hornas vieres aika äänekkäästi. Aamulla kun lompsin kouluun, oli ihan pakko soittaa isälle ja äiteelle ja kertoa ilooset uutiset. Ja ensimmäinen tunti koulus meni laittaes viestiä kaikille tutuille. Mitä täs ny kun on onnitteluja lukenu, niin rupiaa tuntumaan, et oon ainut, jolle tämä oikeestaan tuli isona yllätyksenä. Moni on nimittäin sanonu, et ”Arvasin!”, ”On tätä odotettu!”, jne. Mä vaan sinisilmäisesti uskoin, et Pekka odottaa ainakin jouluun! Ja hei muuten! Meitä on nyt kolme serkusta menny kuukauden sisällä kihloihin! Ensin Samppa mursi jään, sitten J-P teki viikko sitten sen, mitä kaikki oli jo kauan odottanu ja nyt sitte mukki kihlattiin! Yhtä juhlaa tämä elämä!

Koulun jälkeen oliki sitte edes erittäin mukava reissu: sormusten etsintä. Käytiin kiertämäs muutamas liikkees. Yhdes putiikis päästiin oikeen yläkertaan, jossa riisuttiin takit ja istuttiin nahkapäällysteisille tuoleille. Yritettiin kyllä sanoa, ettei täs ny viä olla naimisiin menos.. Huone oli nimittäin täynnä sormuksia, varmaan toistakymmentä vitriiniä pullollaan toinen toistaan mahtavampia luomuksia. Myyjä kanto meidän eteen valkokultaisia sormuksia, ihan niinku oli pyydetty. Kaikkis oli joku kivi tai krumeluuri. Kysyttiin, et eikö teillä oo mitään normaalia, sileää ja yksinkertaista sormusmallia, mutta EI! Kuinka voi olla, että siinä huonees oli varmaan miljoona sormusta, eikä ykskään naisten sormus ilman kiveä! Mä nimittäin haluan pelkän valkokultaisen ja paksun sormuksen, johon on sitte helppo yhditää joku timangiluomus sitte myöhemmin. Luulin, että mun kriteerit on aika helppo täyttää, mut ei näköjään täälä saksanmaalla. Myyjä ei edes meinannu ymmärtää, ku selitettiin englanniksi haluavamme kihla- ei vihkisormukset. Täällä nämä vissiin menöö siis suoraan vihkisormuskaupoolle ja skippaa kihlat?!

Epäonnistuneiden sormusostosten jälkeen käytiin kihlajaiskaffiilla jo tutuksi tulleessa Cafe Benessä, jossa tarjoilu pelas ja kakku oli hyvää! Huomenna suunnataan suomiporukalla kohti Salzburgia! Toivottavasti ne siä ymmärtää paremmin kihlautumisen päälle. Ja juhlista sen verran, että kattotaan niitä sitte ku kotiudun täältä takaasi ihanaan Suomeen! Jouluaika pyhitetään löhöilylle ja kihlajaiskakkukaffit tarjoillaan sitten helmi-maaliskuussa.

Palaan asiaan jälleen muutaman päivän kuluttua! Bis dann!