Kirjoitin itse asiassa jo eilen yli puoli tuntia tänne kuulumisia, mutta sitten painoin vahingossa ”palaa tallentamatta” – nappia ja sinnehän se teksti sitte katos. Pekka olis varmasti pelastanu sen jostain, mutta soli vähä liian kaukana siinä vaihees :/

Tosiaan! Eilisen tekstin teema oli ”Onni on polkupyörä ja imuri”. Juurikin näin! Me viisi suomalaista päätettiin ostaa yhteinen imuri, koska täällä ei talon puolesta sellaista oo! Niin ja mihin sitä tosiaan tarvittiskaa, täälähän on vain kokolattiamatot eikä sitä roskaa ny muutenkaa lattialle kerry ku tullaan sisälle asti kengät jaloos! Voi helvata mä sanon! (Matti Näsä vois miettiä tätä asiaa myös) Onneksi Heini kävi ostamas imurin meille! Oli niin ilo surruutella menemään sillä! Imuroottin varmaan puoli tuntia tätä mun pientä kämppää, ku olin niin onnellinen imurista!

Onni on myös polkupyörä! Rosenheim on mitä parahin paikka pyöräällä! Vaikka välillä son aika villiä menua tuola autojen välis. Mutta ne pyöräkaistat on tosi helluusia ja ne pienet liikennevalot! :D Pienestä sitä saa ihmisen onnelliseksi!

Eilen päätettiin sit siivoustalkoiden jälkeen lähtiä vähä pyöräilemään. Lähdettiin kaupungin ulkopuolelle ja ajeltiin kaikkia mettäteitäki. Kyllä tuli kotoonen olo, ku raktori ajeli vastaan, lehmänpaska haisi ja jostain talonpihasta kuulu sirkkelin ääni! IHANAA! Nyt te ajattelette, et son ihan seonnu. Tulee onneliseksi imuroinnista (ei tuskin kaikille yllätys), pienistä liikennevaloista, paskan hajusta ja sirkkelin äänestä… Kaikkea se koti-ikävä ja kulttuurishokki teettää!

Ja koska eilen ei saatu tarpeeksi pyöräilystä, lähdettiin tänä aamuna kohti Chiemsee-järveä (http://en.wikipedia.org/wiki/Chiemsee), joka oli noin 22km Rosenheimista. Matkahan ei sinänsä oo ollenkaa paha, mutta kyllä se kunnon päälle otti, koska tääläpäin ei oikein lakiaa oo, vaan mäkiä riittää. Seutu on siis Mäkistä ;) Menomatkalla paloikin mukavat 800 kcal. Teki hyvää! Maisemat oli mitä parhaimmat, niin järvellä kuin matkallakin! Muut seurueesta lähtivät järvelle pienellä laivalla, mutta me Heinin kans päätettiin ihailla paikkaa maalta. Kun siinä istuttiin, ihmeteltiin ja nautittiin sekä ilmasta, että mahtavista jätskiannoksista, totesin olevani vähän tukos ja väsyny. Nyt taitaaki sitte jo nousta kuume :/ Eli junalla takaasi Rosenheimiin. Niin tais tehdä kaikki muutkin, reitin mäet oli sen verran haastavia.

Pian on kaks viikkoa takana täällä Saksassa. Koti-ikävä on välillä aika kova, mutta onneksi pian saan koko perheen tänne! Reilu viikon päästä äitee, isä, Minna ja Mika ja seuraavalla viikolla Pekka lentää mun tykööni! Ja eiköhän kaikki muutenkin rupia sujumaan, kun saa kurssit selvyyteen ja arkirutiinit käyntiin. Ja onhan pian joulu! <3

Pitää tähän loppuosaan vielä mainita perjantain bileistä, jonne eksyttiin. Oli nimittäin poijat pistäny bisneksen pystyyn! Paikka oli keskustassa, joku sadan neliön kerrostalohuoneisto. Ilmeisesti naapureita ei juuri ollut, ainakin alakerrassa oli vain autokoulu ja ympäristö vaikutti muutenkin aika hiljaiselta asutuksen suhteen. Hyvä niin, sillä musiikki pauhas ja porukkaa piisas! Pääsymaksu oli 5€ ja samalla sai rintaansa maalarinteipistä tehdyn nimikyltin, johona oli myös järjestysnumero. Ite olin bilettäjä nro 102. Viiden euron pääsymaksulla sai juoda ja juhlia niin paljo ku vain halus. No, kaljaahan siä piisas, todennäköisesti halvinta mitä kaupasta löytyy. Tarjolla oli myös jonkinsortin boolia, jota en tohtinu yhtä suullista enempää juoda, oli sen verran tujua. Eli olin hyvin raitis bilettäjä! Mutta pointti oli se, että vou, mikä liikeidea! Pojat tais jäädä ihan hyvn voitolle illasta, meidän jälkeen tuli nimittäin vielä ihan hyvin porukkaa. Harmi vaan, et Suomes tää ei toimis. Siä olis nimittäin ensimmäisenä paikalla känniäliöt, jokka haastais riitaa ja toiseksi sinne tulis vihaaset ja rahanahneet (lue kateelliset) naapurit ja poliisi. Mutta ihan ok bileet oli, joskin liikaa porukkaa.

Ja eilen tapahtui jotain shokeeraavaa. Oon koko viikon harmitellu, kun en päässy tänä vuonna Pohjanmaa-ralliin. Siinä sitte eilisen päivittelin koko aika tuloksia ja seurasin tuttujen sijoituksia kisan kuluessa. Iltapäivällä lähdettiin em. pyöräretkelle vol 1. Ihan alkumatkasta, Rosenheimin keskustas, rupesin kuuntelemaan tuttua sulosointua, ralliauton ääntä. Ja ajattelin, et "MITÄ?!". Mun ohi köröttelee kolme ralli-Golffia, kuskeilla vehkeet ja vermeet päällä. Täälä oli ollu joku paikallinen kyläkisa ja mä missasin sen! Istuin kämpillä netin ääres ihmettelmäs Suomen rallituloksia kun olisin voinu kattoa rallia täälä paikan päällä! Kyllä söi pientä ihmistä tämä kohtalo. Ei auta! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksia! Eipäs ku nettiin ja tutkimaan olisko tääläpäin vielä jotain racingia! ;)

Lisäilen enemmän kuvia pyöräretkeltä galleriaan, joka on Facebookissa. Linkki sivun oikeassa reunassa alhaalla. Sen yläpuolelta löytyy myös mun saksanosoote ja –puhelinnumero, jos joku niitä tarvittoo :)

Nyt mä taidan laittaa Mamman tekemät villasukat jalkaan ja pistää lisää vaatetta päälle, hyrr!

Tschüs!