Hei taas täältä 2300 kilometrin päästä! Ja rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille! :) Me on odotettu tätä päivää jo kauan! On nimittäin aika kokoontua suomalaisvaihtarien kesken juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä! Illalla meinataan syödä riisipuuroa ja suomikonvehteja (Minnan äiti on lähettäny tänne Fazerin ihania suomisuklaita) ja kattoa porukalla Linnanjuhlia Yle Areenasta. Tottakai sytytetään myös sinisiä ja valkoisia kynttilöitä niiden kaikkien ihmisten kunniaksi, jotka on mahdollistanu Suomen itsenäisyyden. Ilman näitä tärkeitä isoisovanhempiamme ei nyt elettäis näin onnellista elämää vapaassa ja itsenäisessä, rakkassa kotimaassa!

Illan ohjelmaan kuuluu myös teemamusiikkia. Minna on kuulemma tehny koneelleen soittolistan, josta löytyy kaikki tärkeimmät sävelmät Maamme laulusta Jääkärinmarssiin. Täällä ulkomailla Itsenäisyyspäivän merkitys on jotenkin korostuu entisestään, kai se on koti-ikävän ansiota. Ollaan yritetty kaikille mainita, et tänään on Suomen Itsenäisyyspäivä, mutta eipä noi muut taida sitä oikeen ymmärtää, että kuinka tärkeä päivä se meille suomalaisille onkaan. Mutta pääasia, että me se tiedostetaan se!

Sitten vähä kuulumisia: Viikonloppu meni hurja vauhtia ohi. Perjantaina ja lauantaina oli esitykiä ja varsinkin lauantain esitystä jännitin tosi kovaa. Suomeksi esittäminen tulee luonnostaan ja nautin siitä, mutta ku englanniksi pitää ruveta puhumaan luokan edes, on siinä vaihees polvet muusia ja ääni väräjää. Selvisin siitä kuitenkin ilman loukkaantumisia tai henkisiä vaurioita, saatiin jopa hyvää palautetta! :) Lauantaina päätettiin sitte vähä rentoutua raskaan viikon päätteeksi. Ensin tehtiin likkojen kans makaronilaatikkoa ja sitten siemailtiin Glühweinia. Ilta venyi ja venyi hyvässä seurassa ja nukkumaan pääsin vasta kolmen aikaa yöllä. Aamulla kello herätti jo seittemän jälkeen, koska lähdettiin joulumarkkinoille Nürnbergiin. Oli hieman väsyny ja takkuunen aamu! Mutta niin vain lähdettiin Heinin, Minna ja Sarahin kans kohti Nürnbergiä. Parin sadan kilometrin automatka oli ihan hyvä elbaushetki edellisen illan jälkeen. Perillä määränpääs oli toooosi kylmä tuuli, joten markkinoilla ei kovin kauaa voinu kiertää yhteen mittaan. Lämmittelypaikkoina käytettiin muun muassa ravintolaa, kahvilaa ja kirkkoa. Markkinat oli kauniit ja myyjiä oli paljon! Mitään ostettavaa ei kuitenkaan löytyny, koska kaikki oli melko kallista.. Tuotteet oli pääasiassa käsityötä, samoin kuin täällä Rosenheimin joulumarkkinoilla. Päivä oli kuitenkin tosi mukava ja rento, kannatti herätä ja lähtiä! Rosenheimiin ajellessa kierreltiin hetki myös Münchenissä autolla ja nähtiin muuten Allianz Arena sinisenä! VAU! Kämpille päästyä olo oli kuin maratonin juosseella. Kyllä uni tuli nopiaa!

On enää muuten 15 yötä ja sitte pääsöö kotia :) Tällä viikolla ohjelmassa on joululahjashoppailua. Ja pitää kai ruveta jo pikkuhiljaa laittamaan niitä laukkuun, et näköö kuinka paljo voi ottaa muuta tavaraa mukaan :) Asensin muuten tänään jouluvalot ikkunalle. On tehny kyllä mieli laittaa ne jo ennemmin, mutta niinku perinteisiin kuuluu, jouluvalot laitetaan vasta Itsenäisyyspäivänä. Voije! Nyt olis sellaanen olo, että huvittais katto Tuntematon Sotilas (vaikka sen osaa jo ulkoa) ja mennä saunaan ja ottaa rennosti. Mutta ei auta ku lähtiä saksan tunnille. Illalla onneksi saa sitte juhlia itsenäisyyttä ja ottaa rennosti!

Vielä näin loppuun, Itsenäisyyspäivän kunniaksi, Maamme laulun sanat. Koittakaapa lukea läpi, sillä turhan harvoin tätäkään laulua tulee laulettua täydellä ajatuksella ja miettittyä sanoja.

 

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?

Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme.

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhäänkotihin
halumme kuitenkin. 

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen. 

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.