Noniin. Täs olis ny melkein viikon päivitykset tekemättä. Mistä sitä aloottaas? No vaikka siitä, että me saatiin avaimet kämppiin 1.10. Olin ihan innoissani, et JES, ny saa luopua matkalaukkuelämästä! Mutta mistää ei vissiin saisi iloita etukäteen. Nimittäin mun kämppä oli ku pahimmasta painajaisesta. Ensinnäkin, luulin saavani yksiön. No, toki mun tuurilla tää oli 2-hengen solu. Onneksi kämppis on sentään likka ja ihan mukava. Se on saksalainen, joten pitäis ehkä puhua sen kans saksaa.. Ehkä sitten ku tää arki vähä rauhoottuu. Ja takaasi kämppäasiaan. Tulihan siinä itku ku ajatteli, et täälä paskasko mun pitää seuraavat 4kk asua?! Onneksi tutorit sitte autto ja hommas tänne siivoojan ja maalarin, mutta vasta maanantaiksi. En oo kulkaa ikinä nähny niin ällöttävää suikua ku täälä oli. (Kuvia linkistä, joka löytyy sivun oikeasta laidasta alhaalta ”Facebook” ) Kuinka kukaan koskaan ikänä on voinu käyttää noin paskasta läävää?! Aivan järkyttävää.. Onneksi Minna suostui majoottamaan mut viikonlopuksi oman kämppänsä lattialle, että mulla oli edes joku paikka mihin mennä! Perjantaina käytiin myös shoppailemas meille tyynyt, peitot ja kaikki muu tarpeellinen oheismateriaali. Kauppa oli nimeltään Mömax ja se oli lähes suora kopio Ikeasta. (http://www.moemax.de/)  Eli kyllä saksassakin osataan!

Lauantaina klo 7 lähdettiin kohti Bayerin ylpeyttä eli Octoberfestejä. En oo kyllä koskaan heränny mihinkään bileisiin kuudelta aamulla… Mutta koska täällä ollaan, niin kyllä Octoberfestit on nähtävä! Juna oli ihan täynnä juovuksis/krapulas olevia ihmisiä. Suurin osa oli pukeutunu asiaan kuuluvasti eli miehillä oli päällään Ledehoset ja naisilla Dirndl –puku.

 

 

Ei me toki sitte erotuttu yhtään porukasta ku istuttiin väsyneinä, normaalivaatteisiin pukeutuneina ja ilman kaljapulloa oksennukselta haisevas junas. No, eiköhän turisteihin oo täälä totuttu. Kun päästiin itse Octoberfest alueelle, oli siä jo täys rähinä päällä. Kaamiat jonot ”telttoihin” ja kello oli vasta jotain 8.30! :o Ei voi pieni ihminen käsittää ihmisten kaljanhimoa! Ja kun lopulta päästiin telttaan ja löydettiin istumapaikat, niin pitihän se tuoppi tilata. Litran tuoppi 8 % kaljaa. Eka suullinen viä meni, mutta sitte rupeskin nyppimään. Lopputuloksen 3 tuntia ja ¾ tuoppia juotuna eli eihän siitä mitää tullu :D Porukkaa Octoberfesteillä piisas ja kaikkea oheistoimintaa riitti telttojen ulkopuolella. Alueella oli kaikkea narunvedosta maailmanpyörään ja makkarakioskiin. Octoberfestien päätteeksi käytiin pöyrähtämäs Münchenin keskustas. Kaunis ja iso kaupunki J Sinne uudestaan vielä!

Sunnuntai olikin sitte oikeen löhöpäivä. Nukuttiin pitkään, testattiin asuntolan pesutupa (yllättävän hyvä) ja käytiin Teemun kans ihmettelemäs paikallisia lenkkipolkuja. Hyvältä näyttää! Illalla oli pienimuotoiset pippalot paikallises. Join siä sitte jotain ihme spritekaljaa, jonka sain jotenkin alas. Miksei saksalaiset ymmärrä mitää lonkuista ja siidereistä? Pieni Kipa ihmettelee.

Sitten koitti maanantai ja ensimmäinen koulupäivä ja muuttopäivä. Koulupäivä oli 1,5h:n mittainen tervetuloa-luento saksaksi. Eikä me ymmärretty mitää! :D Sieltä suuntasinkin sitte ylilujaa kämpälle ja siivoamaan. Aamulla törmäsin talkkariin, joka sano, ettei siivooja siivoa ku mun huoneen, muut on mun oma ongelma. Eikun kumihanskat käteen ja siivoamaan! Muutaman tunnin jälkeen uskalsin ottaa hanskat käsistä ja tuoda matkalaukut sisään. Onneksi kämppis autto siivoamisessa, muuten ei olis ehkä oikeen päivä riittäny..

Tiistaina alko sitte koulu heti kevyellä 7 tunnin rutistuksella. Olihan siinä ruokataukokin välis, mutta ei me ehditty syödä koska jono oli niin pitkä. Täälä on nähkääs yks ravintola ja 4100 oppilasta. Aika toimiva yhtälö! Voi perhana mä sanon! Tainnu Seppo Räty aikoinaan käydä täälä Rosenheimin opiskelija-asuntolois/syömäs FH:n ruokalas, ku totes, että Saksa on paska maa.. No, sitte ajattelin, et mahtavaa, nyt saa netin ja kaikki alkaa järjestyä. Ja niinhän siinä kävi, että netti oli koko tiistain pimeenä. Ei voi olla mun tuuria!! EI VOI! Onneksi keskiviikkona netti alkoi toimia ja pystyi jo jotenkin saada tolkkua tästä elämästä. Parasta keksiviikos oli se, että sai soitettua Suomeen äiteelle, Minnalle ja Pekalle! Nobel Skypen keksijälle!

Mutta nyt pitää rientää syömään, että ehtii saada ruokaa. Sekään ei nimittäin oo ittestäänsevyys, että täälä riittää ruokaa kaikille.. Voi p…a mä sanon! Mutta eikö tämä tästä rupia luistamaan!

Auf Wiederhören!