Tiistaiaamuna klo 3.30 alkoi äiteen, isän, Minnan ja Mikan matka kohti Saksaa ja Rosenheimiä. Lento Helsingistä Müncheniin ja sieltä autolla Brannenburgin hotellin kautta Rosenheimiin sujui hyvin, olihan alla Skoda ;) Itte en edellisenä yönä nukkunu mitenkään hyvin, koska olin niin täpinäs, että vihdoinkin näen oman rakkaan perheeni! Ilo oli suunnaton, kun ne sitte huristeli vuokra-autolla Rosenheimin aseman parkkipaikalle! Kyllä tätä oli odotettu! Ja mihinkäs muuallekkaan sitä olis heti suunnattu kuin shoppailemaan ;) Yllättäen miehille löyty enemmän vaatteita kuin naisille! Pienen shoppailun päätteeksi mentiin syömään viihtyisään ja nättiin ravintolaan Max-Josef-Platzille Rosenheimin sydämeen. Illalla oli vuorossa ”ihanan” pienen opiskelijaboxini esittely. Ei kuulunut juuri ihastelevia kommentteja. Sain tuliaisina vähän tarpeellista tavaraa Suomesta, kuten lämpöisiä vaatteita, kaurahiutaleita, puolukoita ja omenoita! Ihanaa <3

Keskiviikkona suunnattiin kohti Itävaltaa ja Salzburgia. Matkan varrella poikettiin Aschau i. Chiemgau:hin ja vuoristoajelulle! (http://www.kampenwand.de/). Mentiin 15 min ja 1500m ylöspäin vuoren rinnettä. Harmi, kun ei koko sakki mahduttu yhteen koppiin. Mutta kaiken kaikkiaan uskomaton kokemus! Maisemat oli mahtavat, sanoin kuvailemattomat, vaikka sumu vähän haittaskin. Ylhäällä puhalsi kunnon tuuli, pakkasta oli monta astetta ja lunta piisas! Keli oli ku pahimpaan talviaikaan. Tuli nähtyä mahtava säämuutos 1500m matkalla!

Kun vuoristo- ja laaksoajelusta selvittiin ehjin nahoin, pystyttiin jatkamaan matkaa kohti Salzburgia. Vuoria vuorien perään, kuin unes olis ollu! Ei niitä meinaa uskoa todeksi millään! Autobahnalta matka jatkui maaseudulle, jossa riitti näkemistä ja ihailtavaa. Ennen itse kaupunkiin tutustumista päätettiin nimittäin käydä kattomas miltä näyttää Salzburgring. Sielä se oli laaksossa, jota ympäröi lehmihaat. Hauskaa!

Sitten olikin vuorossa itse Salzburg ja villi liikenne. Meinas sekä kuskilla että matkustajilla olla vähä hermo lujas, ku yritettiin ettiä parkkipaikkaa keskustan tuntumasta. Mutta kyllähän se lopulta löyty ku vaan tarpeeksi kiersi! Salzburg näytti mahtavalta kapeine katuineen ja vanhoine taloineen! Sitten siihen päälle vielä kunnon ihmisvilinä, niin oli siinä pohjalaisille ihmettelemistä.  Näytettiin varmasti aika turisteilta, mutta mitäs sitte! Ihaltiin vanhoja taloja ja ostettiin Mozart-kuulia. NAM! Pienen tutustumiskierroksen jälkeen päätettiin ettiä auto ja jatkaa matkaa. Nälkä painoi ja paluumatkalla bahnalla pysähdyttiin ns. rastille syömään Bratwurstia! Kyllä lähti nälkä!

 Ja koska mollahan jyväjemmareita Pohojanmaalta, haluttiin ajella rauhallisia maaseututeitä kohti Rosenheimiä. Reitin varrella näkyi monia navetta-asuintalo-yhdistelmiä. Uskomatonta kuinka joku voi asua periaattees navetas! On nää saksalaiset outoa sakkia. Matkalla ihailtiin myös Rosenheimin lähellä olevaa Chiemsee-järveä, joka näytti auringonlaskussa tosi mahtavalta.  Ennen nukkumaanmenoa oli vuorossa vielä visiitti porukoiden hotellilla Brannenburgissa. Mahtava alppitalo, josta vuoristonäköalat. Kelpais mullekkin! Ja pitihän sitä vähä pelailla pikkuveljen kans jalkapalloa sellaasella pöytäsysteemillä, en-tiedä-nimeä. Tuntui, et ei se peli sopinu yhtää mun aivoille. Mitenkä niitä ukkeleita pystyy muka liikuttaa niin nopiasti, ettei pallo livahda omaan maaliin? Laitetaan väsymyksen piikkiin. Pitkän päivän jälkeen alkoi siis väsy painaa ja isä ja äitee heitti mut takaisin karuun opiskelijakämppääni. Ei ollu kivaa!

Torstaiaamu valkeni auringonpaisteessa. Vuorossa München. Ja koska mollahan edelleen maalaasia, päätettiin välttää isoja teitä ja ajella maaseudulla. Matkalla näkyi toinen toistaan kummallisempia navetta-tupa-yhdistelmiä, lemmuja ja maissipeltoja. Ihailtiin mäkisiä ja kauniita peltoja, jotka Pohjanmaalla ei oo kovin yleisiä… Lopulta päästiin Müncheniin ja ensimmäiseksi määränpääksi otattiin Allianz Arena, vaikkei me jalkapallosta mitään ymmärretä. Mutta oli poka komia ja isoo Areena! Hetken ihmeteltyä jatkettiin matkaa kohti vuoden 1972 Olympiapuistoa. Iso ja kaunis puisto mahtavine rakennuksineen oli vaikuttava. Lammen rannassa oli monet julkkikset käyny painamas kätensä kuvat betonilaattoihin. Bongattiin muun muassa Dj. BoBon sekä Jon Bon Jovin kämmentenkuvat.

Seuraavaksi olikin vuorossa vähän shoppailua Olympiakylän läheisyydessä olevassa ostoskeskuksessa. Ja miehet tykkäs! Välipalana syötiin ihanat jätskiannokset, nam! Sitten kun kädet oli täynnä ostoksia eikä enempää enää saatu kannettua, oli hyvä aika jatkaa matkaa kohti ruokapaikkaa. Pysähdyttiin paluumatkalla pienessä kylässä paikalliseen italialaiseen ravintolaan, jossa oli ihanaa pastaa, pitsaa ja lasagnea. Jälleen todettiin ”hyvä ruoka, parempi mieli”. Kuvut ravittuina matka jatkui kohti tukikohtaa Rosenheimiä. Matkan varrella maaseudulla eteen avautui uskomaton maisema: auringonlasku ja vuoret!

Sitten olikin vuorossa reissun viimeinen yhteinen hetki, nimittäin mun synttärikakkukahvit. Ne nautittiin Rosenheimissä pienessä kahvilassa. 22-vuotiskahvit koostui tiramisuleivoksesta ja cappuccinosta. Ihanaa <3 Kahvin jälkeen tehtiin pieni sulattelulenkki keskustassa.

Sen jälkeen rupesikin kyyneleet nousemaan silmiin. Oli aika hyvästellä pariksi kuukaudeksi. Niin vain meni kolme päivää kuin siivillä. Minne se aika katosi? Mutta paljon ehdittiin nähdä ja kokea yhdessä! Oli uskomattoman ihanat kolme päivää! Nyt tätä blogia kirjoittaessa ei voi kuin todeta, että kyllä perhe on paras ja ihanin! Ikävä on jo nyt kova, varsinkin kun ajattelee, että jouluun on vielä kaksi kuukautta. Onneksi on Skype, jolla voi soitella, niin ei ikävä kasva liian suureksi. Ja mikä parasta: neljän päivän päästä saapuu mun perheen toinen osa eli Pekka! En malta odottaa!

Mutta nyt täytyy painaa pää tyynyyn ja pistää silmät kiinni. Sitä ennen aion kuitenkin kiittää Taivaan Isää mahtavasta perheestä ja ihanasta yhteisestä lomasta <3 Näillä muistoilla jaksaa pitkälle! Eli hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!