Ja mistähän sitä aloottaas? No vaikka siitä, että tämä viikko meni kyllä nopiaa! Alkuviikon kiusas pieni väsymys Italian reissusta. Flussaki meinas painaa päälle, mut mun vastarinta oli niin mahdottoman hyvä, ettei lenssu päässy päälle! Koulutyöt rupes ahdistamaan menneellä viikolla ja ne ahdistaa edelleen. Onneksi ens lauantai-iltana suurin paine on pois, ku parit esitykset on saatu pois stressilistalta. Sitte olis enää yhdet nettisivut, jokka pitääs kehitellä, mut sehän ny on tällääselle atk-virtuoosille lähes unissaan tehtävä homma! Vai hä? Ei se tainnu ihan noin mennä.. Mut joka tapaukses, se homma ei oo stressin arvoonen juttu. Ennen joulua olis siis tarkootus saada purkkiin 8 opintopistettä. Ja mun pitääs saada koko reissulta 7 op eli aika hyvällä mallilla! Joulun jälkeen olis tyrkyllä viä 6+6+5+4 eli 21 pistettä, saa nähdä ”kelpaako” ne mulle ;)

Se koulupäivityksistä. Tällä viikolla on myös urheiltu ihan mukavasti. Sali ja ohjatut tunnit on tosi hyviä ja innostavia! Kehitystäkin oon jo huomannu muun muassa vatsa- ja käsilihaksis. :) Siä salilla on vaan yks outo juttu. Nimittäin kuntosalin ja ”jumppasalin” puolelle ei saa tuoda omia juomia. Vesi tai urheilujuoma pitää ostaa respasta! Vesi maksaa 1,5€! USKOMATONTA! Kyllä kaikesta sitä rahastetaan! Pitää siis opetella jumppaamaan ilman vettä. Spinningiin pitää kyllä vettä ostaa, koska muuten ohjaaja ei anna osallistua tunnille.  Mutta tosiaan. Aika snobia sanon mä! Jotain hyvääki: opiskelijan iloksi joululoman ajaksi salikortin pystyy ”hyllyttämään” kuukaudeksi. Tosi mahtava juttu, sillä säästää 39 euroa! JES! Salilla on myös sauna. Ensin ajattelin, et son kumminkin niin huono, etten viitti edes koittaa. Kahden kuukauden saunaton elämä alkoi kumminkin vaivaamaan ja päätettiin keskiviikkona tunnin jumpan ja spinning-tunnin jälkeen testata Minnan kans sauna. Oli poka ihanaa! Sauna oli yllättävän hyvä! Viihdyttiin lämmössä yli puoli tuntia. Sen jälkeen oli kyllä vähä plääh-olo. Juotavaaki meni melkein litra! Päätettiin ottaa keskiviikkosauna tavaksi.

Perjantaina oli vapaapäivä. Aamulla rupes satelemaan hiljalleen jotain rännän tapaista! Aamun pallojumpan, suihkun ja kouluruokailun jälkeen päätin lähtiä keskustaan tutkailemaan joulumarkkinoita ja ettimään kenkiä. Markkinat näytti hienoilta. Räntäki muuttu pikkuhiljaa enemmän lumeksi. Paljo en ehtiny kojuja kattelemaan, koska keskityin (taas) kenkäkauppoihin. Kiersin (taas) kaikki Rosenheimin kenkäkaupat. Koitin varmaan yli kymmentä kenkää, eikä mikään tuntunu sopivan jalkaan. Menin toisen kerran Karstdiin kattelemaan valikoiman läpi. En ymmärrä, miten edellisillä kerroilla olin voinu kävellä Tamariksen ruskeiden saappaiden ohi! Olihan niis vähä korkoa ja olihan ne vähä kalliit.. Mutta kuin unelmat jalkaan! Mikä parasta, niis on joku iskunvaimennus kannas! Poka iskarit kengis! :D Mutta koska mä en voi ostaa mitään kallista tosta noin vain, jätin kengät varaukseen ja käveleskelin hetken joulumarkkinoilla. Siä tuoksu joku pullan tapanen, Glühwein ja sokeri. Ihana joulutunnelma! Kojut oli kauniisti koristeltu, myytävät tuotteet ei ollu mitään krääsää, vaan suurimmaksi osaksi käsitöitä. Tunnelma oli iloinen. :) Koska viralliset avajaiset oli vasta perjantai-iltana, tehtiin kojuis viä pientä loppuviimeistelyä. Hetken kiertelyn jälkeen päätin, että enköhän hae mun Tamarikset hyvään ja rakastavaan kotiin. Ja niin mä hain (ostin).  Mulla on entuudestaan täällä jo kahdet saappaat. Toiset on pari vuotta vanhat ja miljoona kilsaa kävelleet. Kärki on kulunu jo puhki, koska ne ei oo aitoa nahkaa. Jalat kipeytyy ja kastuu jos tuloo vähääkään vettä. Toiset saappaat ostin ehkä 1,5 kk sitte Deichmannilta 25€:lla. Nekin on nähny maailmaa jo sen verran paljo, että päästävät pienenkin kosteuden heti läpi. Myös niis saa jalkapohjat huutamaan apua. Päätin siis, että eiköhän mun piänet jalat ansaitse jo kunnon nahkaiset ja ihanat saappaat. Oston jälkeen sekä kukkaro, että mieli keveni. Mutta eikö laatu oo aina sijoitus? Itte käytän talvisaappaina äiteen ainakin 20 vuotta vanhoja Janitoja, jotka on tosi mahtavat jalkaan! Ehkä munkin tytär käyttää jonain päivänä näitä mun Tamariksia? Kuka tietää!

Perjantai-iltana piti olla Suomibileiden koristelua. Siis tää hommahan on sellanen, et joka vuosi (?) täälä Rosenheimis yks vanha patu apureineen järkkää Finish Evening-tapahtuman. Ohjelmassa suomalaista ruokaa, musiikkia jne. Tänä vuonna nimi oli muutetu Scandinavian Evening’ksi (mutta me puhutaan aina ”Suomibileistä”).  Joskus lokakuun puoles välis saatiin viestiä koulun kv-koordinaattonilta, et jos haluttais osallistua järjestelyihin ja juhlaan. Tottahan me! Tiedos olis suomalaista ruokaa ja ohjelmaa. Otettiin järjestäjään yhteyttä ja palaveerattiin muutama kerta. Mies oli heti ekasta tapaamisesta lähtien rasittava. Siltä ei saanu vastausta mihinkään kysymykseen ja se oli oikeen jaarittelija sanan todellises merkitykses. Uskomattoman pitkästyttävä! No, meidän oli puhe auttaa koristelemaan juhlapaikkaa perjantaina ja auttaa muis hommis lauantaina ennen juhlaa. Kuultiin viimeksi tästä patusta viime viikon torstaina, jolloin meidän piti mennä maalaamaan jotain tonttuja. Eihän se ollu paikalla. Eli tontut jäi ilman kasvoja ja lakkeja! :D No, ajateltiin, et se on sen patun vuoro soittaa ja informoida meitä järjestelyistä.  Ja koska siitä ei kuulunu mitää, mentiin Heinin kans ettimään sitä koululta. Ruokalas ei näkyny ketään, käytävällä tuli vastaan vain vihainen siivooja. Siinä vaihees rupes koko juhla pikkasen mietityttämään. Me ei oikeestaan tiedetty koko juhlista mitään, koska siltä ukolta ei saanu tietoa mistään. Juhlajärjestelyitä ei ollu jälkeäkään ja pääorganisaattorista ei ollu kuulunu mitään. Päätettiin lähtiä kauppaan ja ostetti Glühweinia (paikallinen alkoholipitoinen glögi) ja kattoa illalla pari leffaa. Ei haluttu murehtia enää koko bileitä.

Lauantaiaamuna maa oli lumesta valkonen! :) Päätin siivota. Voije oli ihanaa, ku ei kämppis ollu tiällä ja pesutuvas oli kaikki koneet vapaana, sai oikein valita! Siivosin kämpän katosta lattiaan. Iltapäivällä ruvettiin likkojen kans miettimään, että olisko kumminkin paree käydä viä kerran koululla kattomas, onko siä mitään toimintaa. Soittaa ei tietenkään voitu, periaatteesta. Mentiin koululle ja siä muutamat vanhat paapat kanto tuoleja aulaan. Onneksi ne osas vähä englantia ja saatiin selville, että bileet on ja että ne on täys katastrofi. Itte pääorganisoija-patu oli kotona! Uskomatonta! Ja en tiedä mikä meni pieleen, ku sanottiin, et ollaan suomalaisia ja ne luuli meitä laulajiksi. Yritettiin sano, et ollaan vain apureita, mutta ei ne kuunnellu :D Voivoi. Päätettiin odottaa kolmeen. Jos patu ei siinä vaihees ilmestyisi, me lähdettäis pois. Autettiin kantamaan tuoleja, koska meidän kävi niin sääliksi niitä vanhuksia. Patu ilmesty paria minuuttia vaille kolme. Oltiin etuäteen mietitty, et meidän pitää lähtiä viimeistään puol 5, et ehditään käydä kaupas ja laittaa ittemme kuntoon iltaa varten. Mentiin patun puheille. Se kerto, että meidän pitää koristella pöydät. Ok. Kerrottiin, et meillä on 1,5h aikaa. Se rupes huutamaan meille, et ei meidän avusta oo mitään hyötyä, jos meidän pitää lähtiä jo sillon. Kuulemma me ollaan ihan turhaan siä. SIIS HÄ?!? Me tullaan ihan oma-alotteisesti auttamaan, koska kukaan ei oo ilmottanu meille mitään ja saadaan kunnon haukut! Muu porukka patun ympärillä oli yhtä ihmeissään ku meki. Kerrottiin, et oltiin täälä jo eilenkin, mutta ketään ei näkyny. Se ei välittäny siitä vaan selitti jostain vastoinkäymisistä. Me oltiin ihan järkyttyneitä. Ruvettiin kumminkin koristelemaan. Vieraita odotettiin 250 henkeä ja pöytäliinat loppu heti, vain noin 50 hengen paikat saatiin koristeltua. Odoteltiin siinä sitte kauan lisää liinoja, et voitais jatkaa. Patu hääräs ja sekootti kaikkien suunnitelmia. Kaikki oli sitä mieltä, et koko juhla on ihan katastrofi ja että patu on huono organisoija. Suomes ei IKINÄ järjestettäis juhlia näin! Kemujen alkuun oli pari tuntia ja tilanne oli sama ku suomalaisis juhlis edellisenä iltana, uskomatonta! Siinä vaihees halus vain kadota. Patu ei huutamisensa jälkeen edes kattonu meihin päin. Kiitos vain tästäkin. Pöytäliinat tuli ja jatkettiin koristelua. Ku pöydät oli kutakuinkin kunnos, sanottiin yhdelle mukavalle vanhalle miehelle, et meidän pitäis lähtiä valmistautumaan. Sillä oli samat suunnitelmat. Kysyttiin sitte, et koska juhla alkaa jne. Kävi ilmi, että me ei voida osallistua juhlaan, koska meillä ei oo kutsuja. Patu siis oli ”unohtanu” antaa meille kutsut ja tottahan se oli jo itte läheny siinä vaihees kotia. Todettiin, et paskat koko juhlista! Meitä on kyllä huijattu ja hyväksikäytetty niin hävyttömästi! Tuli tosi paska fiilis! Lähdettiin hyvin nopiaa pois. Pihalla oli kunnon meiningit, Huskyja ja pieni kota ja kaikki! Olis varmasti hienot juhlat jos olis saatu osallistua. Päätettiin lähtiä kauppaan hakemaan ruokaa, koska ei saatukaan syödä lihapullia ja muuta suomiruokaa bileis. Kyllä v*****i! Heti maanantaina laitettais viestiä kv-koordinaattorille, ettei se enää ikinä pyydä suomalaisia opiskelijoita auttamaan juhlien järjestämises. Ei jaksettu kuitenkaan kauaa miettiä pieleen menneitä suunnitelmia. Hyvä ruoka, parempi mieli. :) Niin se ilta sujui mukavasti.

   

Minna oli joku aika sitte törmänny pihalla pariin mormonipoikaan, jotka kiersi täällä kertomas uskonnostaan. Nillä molemmilla oli Suomi-tausta. Uskomaton yhteensattuma! Toisen mumma oli Karjalasta ja toisen täti oli asunu aikoinaan Suomes. Pojat on amerikkalaisia, jotka on nyt täällä Saksas kertomas uskonnostaan. (Puhun tässä pojista, koska toinen oli 20-vuotias ja toinen 21.) Minna oli kutsunu ne suomibileisiin, muttaku selvis, et sinne ei saanu kutsua ketää eikä me edes päästy sinne, Minna kutsu ne tänne asuntolaan viettämään iltaa. Mentiin Heinin kans mukaan. Pojat oli tosi mukavia ja mun ennakkoluuloista poiketen ne ei yrittäny tuputtaa uskontoaan. Toinen poika osas myös suomalaisia lauluja! Veti tosi hyvin ”Porsaita äidin oomme kaikki”! :D Ennen kuin ne lähti, halus ne rukoilla meidän kans. Taas ennakkoluulo-Kipa nousi esiin. Ristin kumminkin kädet. Rukous oli hyvin yleispätevä eikä mitenkään ”johdatteleva”. Jäi tosi mukava mieli tapaamisesta. :) Pojat lähti ja me likat maisteltiin vähä taas Glühweinia ja katottiin leffa. Ilta meni siis alun vaikeuksista huolimatta hienosti!

Tänään nukuin pitkään, jopa yhdeksään asti! :D Mun unirytmi nimittäin on se, et herään yleensä 7-8 mais, tää 9 on aika hyvin! Tänään olis vuoros viä lenkkeilyä, lihapullien ja perunamuusin tekoa likkojen kans ja kai niitä koulujuttuja pitääs kattoa.. Onneksi viikon päästä tähän aikaan kaikki ressi on pois ja ollaan Nürnbergin joulumarkkinoilla! :) Ja muuten, enää 23 päivää ja pääsee kotia! IHANAA! Ja tänään on eka adventti, joulu lähestyy!

Hyvällä mielellä ja uusilla (ja hyvillä) kengillä kohti uutta (ja työntäyteistä) viikkoa. Palaillaan taas!

Ikävä Suomeen  ja kotia <3